Kuinka selättää yleisimmät väitöskirjaprojektin edistymisen esteet?

Väitöskirjan kirjoittaminen on parhaimmillaan innostavaa ja palkitsevaa. Samaan aikaan se kuitenkin on usein myös yksinäistä, haastavaa ja hidasta. Toisinaan varmasti kaikista tuntuu siltä, että projekti jää junnaamaan paikalleen eikä edistystä tapahdu lainkaan. Tässä blogikirjoituksessa käsitellen viittä yleistä haastetta, jotka voivat hidastaa väitöskirjaprojektin etenemistä, ja jaan vinkkejä näiden haasteiden voittamiseksi. Kuinka siis selättää yleisimmät väitöskirjaprojektin edistymisen esteet?

1. Epärealistiset odotukset

Väitöskirjan kirjoittaminen on pitkä prosessi, joka asettuu huonosti perinteisiin prosessin etenemistä kuvantaviin malleihin. Epärealistiset odotukset prosessin etenemisestä voivat johtaa pettymykseen ja motivaation laskuun heti alku metreillä.

On hyvä yrittää olla mahdollisimman realistinen työn edistymisen suhteen. Varaudu kuitenkin siihen, että kaikki tapahtuu vielä hitaammin kuin olet alussa arvioinut. Pienemmät, saavutettavissa olevat etapit auttavat välttämään turhautumista ja ylläpitämään motivaatiota. Jokainen edistysaskel on askel kohti valmista työtä.

Kirjoittaminen edistyy eri tavalla eri päivinä. Joskus on hyviä päiviä ja toisinaan huonompia, jolloin kirjoittaminen voi olla vaikeaa. Se, että aina ei lähde on ihan normaalia. Jatkuvuus ja rutiinit auttavat yleensä ylläpitämään edistymistä.

Matkalla kohtaat myös väistämättä vastoinkäymisiä. Tutkijaseminaarissa kehuttu artikkelikäsikirjoitus saattaa tulla lehdestä bumerangina takaisin tai jää vertaisarvioinnissa täysin vailla positiivisia kommentteja. Harmitus saattaa olla suuri. Toisinaan näin kuitenkin käy meille kaikille ja siihen on hyvä varautua.

Vaikka jotkut tutkijat vaikuttavat työskentelevän lähes 24/7, sinun ei tarvitse. Varmista, että pidät taukoja ja annat itsellesi aikaa levätä. Siitä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.

2. Häiriötekijät ja ajanhallinnan puute

Ajanhallinnasta puhutaan nykyisin joka paikassa kyllästymiseen asti. Syykin tähän lienee kaikille selvä. Nykyaikana häiriötekijöitä on ympärillämme enemmän kuin koskaan, mikä johtaa helposti keskittymisen haasteisiin. Lisäksi työelämä on muuttunut esimerkiksi etätyön yleistyttyä entistä itsenäisemmäksi ja ajankäytöllisesti pirstaleisemmaksi, mikä edellyttää myös tutkijalta yhä enemmän myös ajanhallintataitoja.

Nykyisin kaikilla on paljon kaikkea. Työpäivä menee helposti asioihin reagoimiseksi, minkä vuoksi isompien tavoitteiden (kuten väitöskirjan) edistäminen saattaa toistuvasti jäädä kaiken muun jalkoihin. Väitöskirjatutkijana saatat myös kokea olevasi sellaisessa asemassa, ettet voi kieltäytyä muilta tutkijoilta (toistuvasti) tuleviin pyyntöihin hoitaa pienempiä ja joskus isompiakin ylimääräisiä tehtäviä. Näin asian ei tietenkään pitäisi olla.

Vaikka pääosin säästyisitkin tällaisilta bonushommilta, ei ajanhallinta siitä huolimatta ole välttämättä helppoa. Monet väitöskirjatutkijat myös opettavat, mikä usein vie ajateltua paljon enemmän aika. Nämä tehtävät saattavat myös tuntua ja usein myös aidosti olla kiireellisempiä kuin tutkimustyö, minkä vuoksi ne tulee helposti asetettua sen edelle.

Toisinaan pitää hyväksyä se, että muut hommat menevät hetkellisesti tutkimuksen edelle. Jos tätä kuitenkin tapahtuu jatkuvasti, kannattaa asian äärelle pysähtyä. Mihin aikasi kuluu ja mikä on oikeasti tärkeää?

Suunnitelmallisuudesta on yleensä apua: kun tiedät mistä aloitat, voi jo pienemmässäkin aikaikkunassa saada tutkimustyötä edistettyä. Aikataulun ja tavoitteiden asettaminen auttaa pitämään projektin hallinnassa ja motivoi etenemään kohti päämäärää. Suunnittele kirjoitusaikataulu, joka sopii elämäntilanteeseesi ja aseta itsellesi selkeät, mutta realistiset tavoitteet.

Jos kyse on siitä, että sinulla on liikaa työtehtäviä, käänny esimiehesi puoleen ja keskustele avoimesti tilanteestasi.

Niin ja kun teet tutkimusta, muista myös sulkea tarpeettomat laitteet ja keskity olennaiseen.

Luitko jo tämän. Kannattaako väitöskirjaprosessi ja sen vaiheet suunnitella?

3. Yksinäisyys

Väitöskirjaprojektin edistymisen esteet voivat liittyä myös uuteen toimintaympäristöön. Väitöskirjatutkimuksen aloittaminen asettaa nuoren tutkijan usein monilla tavoin täysin uuteen ja vieraaseen toimintaympäristöön. Ilman riittävää tukiverkostoa, johon kuuluvat esimerkiksi väitöskirjan ohjaaja, vertaiset ja ystävät, nuori tutkija saattaa kokea olonsa yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Valitettavasti väitöskirjatutkijoiden kokema yksinäisyys on hyvin yleistä. Etätöiden aikakaudella akateeminen yksinäisyys on levittäytynyt entistä laajemmalle.

Vuorovaikutus muiden tutkijoiden kanssa on keskeinen osa tutkijan työtä. Yksinäisyys saattaa vaikeuttaa väitöskirjatutkijan mahdollisuuksia löytää uusia näkökulmia ja kehitellä tutkimusideoitaan, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti tutkimuksen laatuun ja edistymiseen. Verkoston puuttuminen voi vaikeuttaa myös tiedon jakamista. Yksinäisyyden tunne voi myös vähentää motivaatiota ja sitoutumista väitöskirjatutkimukseen.

Pitkäkestoinen yksinäisyys voi vaikuttaa negatiivisesti väitöskirjatutkijan psyykkiseen hyvinvointiin. Tästä voi seurata esimerkiksi masennusta ja ahdistusta, jotka vaikeuttavat työskentelyä ja tutkimuksen edistämistä entisestään. Tämä on tietysti pientä niiden inhimillisten vaikutusten rinnalla, joita väitöskirjatutkijalle pahimmillaan seuraa.

Tämän vuoksi olisi tärkeää, että kaikki väitöskirjatutkijat saisivat riittävästi tukea ja sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksia työskentelynsä tueksi.

Se, kuinka yksin väitöskirjatutkijat oman tutkimuksensa kanssa jäävät vaikuttaa vaihtelevan hyvin paljon yliopistojen tiedekuntien ja niiden eri yksiköiden sisällä. Jossain toimintaa järjestetään melko paljonkin ja toisaalla taas ei lainkaan.

Tarjottuihin vuorovaikutusmahdollisuuksiin tutkijaseminaareista tutkimuskahveihin kannattaa ilman muuta osallistua. Jos ylipiston puolesta ei järjestetä mitään, etsi vertaistukea muista väitöskirjatutkijoista. Toimisiko esimerkiksi epämuodollinen sparrauspiiri, säännölliset yhteislounaat tai Zoom-palaveri, jossa vaihdetaan kuulumisia tai / ja edistetään omia projekteja yhteisessä “tilassa”?

Myös omaan ohjaajaan kannattaa pitää säännöllisesti yhteyttä ja kertoa hänelle yksinäisyyden kokemuksista. Hän osaa ehkä vinkata, mistä kannattaisi etsiä sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksia ja tarvittaessa ohjata yliopiston hyvinvointipalveluihin.

4. Aloittamisen lykkääminen

Usein väitöskirjantekijöitä vaivaa aloittamisen vaikeus, minkä kanssa muistan kamppailleeni myös itse. Ajatuskulkuni meni suunnilleen siten, että koska en vielä tarkkaan tiedä, mikä tutkimukseni tarinan kaari tulee olemaan en myöskään tiedä, mikä kaikki on lopulta olennaista enkä siksi voi aloittaa tutkimuksen kirjoittamista.

Samantapaisia ajatuksia vaikuttaa olevan muillakin. Väitöskirja on kuitenkin liian iso pala hahmotettavaksi kerralla. Älä siis odota täydellistä hetkeä, inspiraatiota tai olosuhteita aloittaaksesi. Sellaista ei välttämättä koskaan tule.

Aloita sen sijaan ennen kuin tunnet olevasi täysin valmis. Kirjoittaminen itsessään auttaa selkiyttämään ajatuksiasi ja löytämään uusia ideoita. Epävarmuus kuuluu asiaan.

Kirjoittaminen on prosessi, joka vaatii harjoittelua ja kehittymistä. Se ei ole niin vakavaa. Edes paperin turhasta kulumisesta ei tietokoneella työskennellessä tarvitse olla huolissaan. Ensimmäisen luonnoksen ei tarvitse olla täydellinen. Kukaan ei varmasti pakota sinua julkaisemaan ensimmäisiä hajanaisia raapustuksiasi. Niistä on kuitenkin paljon helpompi jatkaa kuin täysin tyhjästä paperista. Hiomista ja editointia voi tehdä myöhemmin.

Tärkeintä on aloittaa ja antaa itselleen lupa parantaa ja kehittyä matkan varrella.

5. Liiallinen perfektionismi

Myös täydellisyyden tavoittelu voi olla ansa, joka hidastaa väitöskirjaprosessia merkittävästi.

On tärkeää hyväksyä se, että tutkimus ei tule koskaan oleman täydellinen. Tietoa löytyy loputtomasti ja uutta julkaistaan koko ajan. Aina on vielä vähintään se yksi näkökulma ja viite, jonka voisi aiheesta kaivaa ja lisätä.

Alkuvaiheessa on usein vaikea tunnistaa, mikä on riittävän hyvä. Tässä ohjaajan ja muun tiedeyhteisön antama palaute on arvokasta. Käytä siis hyväksesi mahdollisuuksia esitellä tutkimustasi ja kuuntele palautetta tarkalla korvalla.

Varmista myös, että väitöskirjasi tutkimuskysymys on selkeä ja rajattu. Viilaa kysymystä tarvittaessa. Kun käyt esimerkiksi kirjallisuutta läpi, pidä tutkimuskysymyksesi mielessä ja arvioi sen relevanssia tutkimuskysymyksen kautta. Joskus tulee kaivauduttua täysin epäoleellisiin yksityiskohtiin, ja sieltä on hyvä palata takaisin mahdollisimman nopeasti.

Yritä hyväksyä keskeneräisyys myös itsesi ja omien työskentelytapojesi suhteen. Olet täällä oppimassa. Aina asiat eivät mene juuri niin kuin olet suunnitellut, mutta sinne päinkin on jo hyvä.

Jokainen askel eteenpäin on edistystä

Väitöskirjaprojektiin liittyvät haasteet, kuten epärealistiset odotukset, ajanhallinnan puute, yksinäisyys, aloittamisen vaikeus ja liiallinen perfektionismi, voivat aiheuttaa projektin paikallaan junnaamista. Nämä väitöskirjaprojektin edistymisen esteet voivat hidastaa tutkimuksen etenemistä merkittävästi. Realististen tavoitteiden asettaminen, tukiverkoston hyödyntäminen, rohkeus aloittaa keskeneräisenä ja perfektionismin torjuminen auttavat pitämään projektin liikkeessä kohti tavoitetta. Muista, että vaikka matka saattaa olla mutkikas, haasteita tulee vastaan kaikille. Jokainen askel eteenpäin on kuitenkin edistystä.

Kuulostavatko väitöskirjaprojektin edistymisen esteet tutuilta? Millaisia muita haasteita olet väitösmatkallasi kohdannut? Kerro kommenteissa.

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.