Tutkijaprofiilit ja verkostoitumispalvelut — onko niistä hyötyä?

Nykypäivänä tutkijan on hyvä olla näkyvillä myös verkossa. Olet ehkä jo törmännytkin tähän tarkoitukseen kehitettyihin verkkopalveluihin, joihin on mahdollista luoda tutkijaprofiili, ylläpitää julkaisuluetteloa tai verkostoitua toisten tutkijoiden kanssa. Tässä kirjoituksessa esittelen yleisimmät verkon tutkijaprofiilit ja verkostoitumispalvelut. Lisäksi kirjoituksesta selviää, mitä hyötyä palveluiden käyttämisestä on, ja mitä asioita niiden käytössä kannattaa huomioida.

Yliopiston tutkimustietojärjestelmä ja tutkijaprofiili

Varmaankin yleisin paikka oman tutkijaprofiilin laatimiselle on yliopistojen omat järjestelmät. Yliopiston tutkimustietojärjestelmään on yleensä mahdollista laatia tutkijaprofiili, jossa voi kertoa itsestään ja omasta tutkimuksestaan. Tutkimustietojärjestelmään päivitetään myös omat julkaisut. Osa julkaisutiedoista päivittyy kirjaston toimesta automaattisesti tietokannoista, mutta osa tutkijan on päivitettävä manuaalisesti.

Oman haasteensa sivustojen ylläpitoon tuo akateemisten työsuhteiden silppumaisuus, jonka seurauksena samalla henkilöllä saattaa olla tutkimusprojekteja samanaikaisesti tai peräkkäin eri yliopistoissa. Tällöin myös päivitettäviä profiileja on useampia. Toisaalta kaikki profiilit eivät välttämättä ole aina aktiivisia. Kaikkien profiilien pitäminen kokonaisuudessaan ajan tasalla ei ehkä ole järkevää. Rahoituksen vuoksi yliopistot edellyttävät, että yliopiston rahoittamat julkaisut päivitetään, joten niistä pitää jokaisen huolehtia. Muutoin valitsisin yhden paikan, jossa profiili on laajempi, ja jättäisit muut profiilit vain kyseisen yliopiston rahoittamien julkaisujen tasolle. Laajempi profiili voisi olla esimerkiksi joko sellaisessa “kotiyliopistossa”, jossa työskentelee pääosin, tai sitten ORCID-sivustolle luotava tutkijaprofiili, josta kerron seuraavaksi.

Mikä on ORCID-tutkijatunniste?

Mahdollisen yliopiston järjestelmässä olevan tutkijaprofiilin ohella tutkijan kannattaa luoda ORCID-tutkijatunniste. ORCID on vähän kuin tutkimuksen henkilötunnus. Se on henkilökohtainen numerosarja, joka avulla erotut muista tutkijoista. ORCID-palvelu on kansainvälinen järjestelmä, johon palvelun mukaan on rekisteröitynyt yli 10 miljoonaa tutkijaa. Oman tunnisteen luominen vaatii rekisteröitymistä palveluun. Palvelu on maksuton.

Profiilin päivittäminen onnistuu manuaalisesti tai tuomalla julkaisuja suoraan tietokannoista siltä osin kuin ne sieltä löytyvät. Ainakin osassa yliopistoja yliopiston tutkimustietojärjestelmä on mahdollista yhdistää omaan ORCID-tunnukseen, mikä mahdollistaa omien julkaisutietojen automaattisen siirtymisen yliopiston järjestelmästä ORCIDiin. Ohjeita kannattaa etsiä oman yliopistokirjaston verkkosivulta.

ORCID-tunniste on kätevä, koska sen avulla vältetään esimerkiksi nimenvaihdoksista tai tutkijakaimoista, johtuvat sekaannukset. Palveluun voi koota julkaisuja ja myös muita aktiviteetteja. Se on selkeä ja käytössä laajasti eri tieteenaloilla. Koska ORCID-profiili on kansainvälisesti käytetty, se kannattaa yleensä tehdä englanniksi.

ORCID-tunnuksella on mahdollista luoda profiili useiden kansainvälisten lehtien sivustoille. Profiili tarvitaan yleensä, jos haluat toimittaa artikkelikäsikirjoituksen arvioitavaksi lehteen. Tällaisia profiileja joutuu helposti luomaan lukuisia, jolloin on kätevää, että kirjautuminen onnistuu yksillä tunnuksilla.

Ja sitten vielä Academia.edu ja ResearchGate…

Yliopiston tietokannan ja ORCID-palvelun lisäksi on olemassa useita muitakin verkkopalveluita, joihin voi luoda tutkijaprofiilin ja osassa niistä myös verkostoitua toisten tutkijoiden kanssa. Ehkä tunnetuimpia näistä ovat Academia.edu ja ResearchGate, jotka ovat molemmat kaupallisia palveluita. Palveluihin on mahdollista luoda tunnus ilmaiseksi, mutta Academia.edu tarjoaa myös maksullista vaihtoehtoa, jossa on joitakin lisäominaisuuksia. Tutkijaprofiili on molempiin tehtävissä myös ilmaisessa versiossa. Maksullinen versio mahdollistaa laajemmin esimerkiksi sen seuraamisen, kuka omia julkaisuja lukee ja niihin viittaa. En ole itse käyttänyt maksullista versiota, mutta en musta kuulleeni keneltäkään, että siitä olisi suuremmin hyötyä. Ilmaisella versiolla siis pärjää jo pitkälle.

Ennen palveluihin rekisteröitymistä kannattaa kysellä oman alan tutkijoilta, onko palvelu omalla alalla relevantti. Tai tietysti voit myös rekisteröityä palveluun ja tutustua siihen itsenäisesti ennen kuin alat rakentamaan omaa sivua sen laajemmin. Rekisteröity tunnus on mahdollista poistaa, jos palvelu ei näytä tarpeelliselta itselle. Academia.edu on käytössä useammallakin tieteenalallla, mutta ResearchGate on suosittu erityisesti luonnontieteilijöiden keskuudessa.

Molemmissa palveluissa on mahdollista ylläpitää tutkijaprofiilia ja sen ohella päivittää palveluun julkaisuluetteloa ja myös muita aktiviteetteja. Niihin voi myös ladata omia julkaisuja, postereita yms. tiedostoina sekä ladata käyttöön toisten tutkijoiden sivuilta heidän palveluun lataamiaan julkaisuja. Kannattaa noudattaa varovaisuutta sen suhteen, mitä lataa ja pitää mielessä myös tekijänoikeus- ja rinnakkaistallennusasiat. Tarkasta siis ennen, kun lataat palveluun esimerkiksi artikkelisi, onko sinulla oikeus kokotekstin jakamiseen. Kokotekstin sijaan turvallisempaa on ladata esimerkiksi abstrakti ja linkittää kokoteksti. Asia pitää kuitenkin aina selvittää julkaisukohtaisesti.

Lisäksi palveluissa voi sosiaalisen median tapaan seurata muita tutkijoita ja verkostoitua heidän kanssaan. Palvelujen kautta on mahdollista seurata itseä kiinnostavaa tutkimusta. Tutkijaprofiilin ja verkostoitumismahdollisuuden lisäksi palveluissa on avoimia työpaikkoja. Jos palveluihin liittyy, sähköpostitulva saattaa olla melkoinen. Kannattaa siis käydä heti alussa päivittämässä viestintäasetuksiin vain ne asiat, joista haluaa ilmoituksen sähköpostiin.

…sekä Google Scholar

Tutkijan on mahdollista tehdä profiili myös Google Scholariin. Profiilin luomista varten tarvitset Google-tunnuksen. Google Scholar on Googlen hakukone, joka on erikoistunut tieteellisen tiedon hakuun. Sillä ei kuitenkaan ole pääsyä kaikkiin tieteellisiin tietokantoihin. (lähde: Itä-Suomen yliopiston kirjasto). Omat julkaisutiedot on siis syötettävä sinne itse, mikäli haluaa mahdollistaa niille näkyvyyttä Googlen kautta. Vaikka Google ei tieteellisen tiedon haussa ensisijainen paikka olekaan, taitaa se monelle olla usein se paikka, josta uutta tietoa aletaan haarukoimaan, minkä vuoksi näkyvyys Googlessa on hyödyllistä.

Pitääkö tutkijan olla LinkedInissä?

Entäs sitten LinkedIn?

LinkedIn on varmaankin tässä kirjoituksessa esitellyistä yhteisöpalveluista kaikista tutuin. Palveluun rekisteröitymällä voit luoda sinne oman profiilisivun, verkostoitua käyttäjien kanssa ja seurata avoimia työpaikkoja. Myös LinkedIn-profiiliin on mahdollista lisätä omat julkaisut. LinkedIn on tarkoitettu ammatilliseen verkostoitumiseen laajemmin eli se ei ole pelkästään tutkimuksen parissa työskenteleville suunnattu palvelu. Myös tästä palvelusta on tarjolla sekä ilmainen että maksullinen versio. Ilmaisella pääse jo pitkälle.

Myös LinkedInin hyöty tutkijan näkyvyyden suhteen vaihtelee. Itselläni on ollut hankaluuksia löytää oman alani ihmisiä. Profiili saattaa monella olla, mutta harva vaikuttaa olevan siellä kovinkaan aktiivinen. En itsekään ole. LinkedIn-profiilin hyöty riippuu varmaankin melkoisesti tieteenalasta. Jos omalla tieteenalalla kontakteja syntyy esimerkiksi yksityisen sektorin toimijoiden kanssa voi LinkedIn olla oikein hyödyllinen paikka näkyä ja verkostoitua.

Pitäisikö tutkijan sitten olla näkyvillä kaikissa?

Kuten huomaat, verkko tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia tutkijaprofiileiden laatimiseen ja vuorovaikutukseen toisten tutkijoiden kanssa. Verkkoprofiileista voi olla monenlaista hyötyä, mutta niiden kanssa puuhailuun saa kulumaan myös paljon aikaa. Pitäisikö tutkijan silti olla näkyvillä kaikissa? Minusta ei.

Tutkijaprofiilit ja verkostoitumispalvelut ovat hyödyllisiä vain, jos niitä oikeasti käyttää. Jos tietosi sivulla ovat puutteelliset, sivullesi päätyvä tutkija siirtyy luultavasti eteenpäin tai korkeintaan kirjoittaa nimesi Googleen, jolloin hän päätyy todennäköisesti yliopiston sivulla olevaan profiiliisi tai Google Scholariin.

Pelkkä profiilisivun olemassaolo ei siis ainakaan verkostoitumispalveluissa välttämättä tuo paljoakaan hyötyä. Sivujen päivittämiseen taas saa helposti kulumaan aikaa vaikka kuinka paljon. Aika tavallista taitaa olla, että tutkija jossain vaiheessa luo profiilin useampaan palveluun, mutta niiden päivittäminen unohtuu nopeasti. Ainakin tällaisia unohdetun näköisiä profiileita palveluissa on paljon. Meitäkin kannustettiin tohtorinopintojen alkuvaiheessa luomaan profiileja moniin kanaviin ja saamaan sillä tavoin näkyvyyttä. Usealla palveluiden käyttö taitoi kuitenkin jäädä siihen.

Itse olen valinnut pitää ajan tasalla (koti)yliopiston tietokannan lisäksi ORCID-portaalia. Olen käyttänyt myös Academia.edua ja ResearchGatea, mutta lopulta päädyin siihen, että profiileista on enemmän työtä kuin hyötyä ja poistin molemmat. Myös Google Scholar- ja LinkedIn-profiilit minulla on, mutta vähemmällä käytöllä. LinkedInin verkostooni olen yrittänyt napata esimerkiksi tutkimusseminaareissa tapaamani ihmiset. Sinne en ole julkaisuja päivittänyt, mutta olen lisännyt kuvaukseen linkin ORCID-profiiliini. Jos haluat pitää profiilin useassa palvelussa, mutta et ehdi päivittää kaikkia, kannattaa esittelytekstissä kertoa, mistä löytyy päivitetty profiili.

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.