Mikä on tohtorikoulutuspilotti ja mitä siitä pitäisi ajatella?

Oletko kuullut tohtorikoulutuspilotista? Tohtorikoulutuspilotti tai lyhyemmin tohtoripilotti viittaa syksyllä 2023 käynnistyneeseen hankkeeseen, jolla tavoitellaan tohtorikoulutuksen uudistamista. Jos olet vasta pohtimassa väitöskirjan kirjoittamista, tulee pilotti tavalla tai toisella koskemaan myös sinua. Tässä kirjoituksessa kerron, mitä tohtorikoulutuspilotti tarkoittaa ja millaisia vaikutuksia sillä on suomalaiseen tohtorinkoulutukseen.

Mistä tohtorikoulutuspilotissa on kyse?

Syyslukukaudella 2024 alkavassa tohtorikoulutuspilotissa opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa tuhannen uuden väitöskirjatutkijan työsuhteet kolmeksi vuodeksi. Määrärahalla toteutetaan 15 tutkimusalakohtaista tohtorikoulutuksen pilottihanketta. Rahoitettavat hankkeet valittiin yliopistojen Suomen Akatemialle toimittamien hakemusten perusteella.

Pilotin tavoitteena on ministeriön mukaan lyhentää tohtorien valmistumisaikoja sekä lisätä tohtorien määrää työelämässä erityisesti yksityisellä sektorilla. Vaikka panostusta tohtorikoulutuksen kehittämiseksi pidetään laajasti positiivisena, on hanke kuitenkin herättänyt monenlaista kritiikkiä niin yliopistoissa kuin niiden ulkopuolellakin. Viimeisimpänä aihetta käsiteltiin Helsingin Sanomien helmikuun puolivälissä julkaisemassa artikkelissa.

Luitko jo tämän. Mihin tohtori työllistyy?

Mikä muuttuu?

Pilotin vaikutukset tohtorikoulutukseen ovat paljon 1 000 uuden pilottitohtorin kouluttamista laajakantoisemmat. Tohtorikoulutuksessa muuttuvat

• Rahoitus (pilottihankkeiden osalta)
• Tutkinnon suorittamiseen varattu aika, joka lyhenee kolmeen vuoteen.
• Tutkintovaatimukset. Vaadittujen artikkelien määrä vähenee yhteen tai kahteen.
• Koulutuksen luonne muuttuu koulumaisemmaksi.

Pilotin myötä tohtorikoulutuksen suoritusaika rajautuu kolmeen vuoteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmen vuoden kuluessa tutkimus on saatava väittelykuntoon. Rahoituksen puitteissa määräajasta ei ymmärtääkseni jousteta. Muutos suoritusajassa on merkittävä, koska nykyisin tohtorin valmistumisaika on noin 7 vuotta.

Luitko jo tämän. Kuinka tohtoriksi tullaan?

Luitko jo tämän. Mitä tohtorintutkintoon kuuluu ja kauanko sen suorittaminen kestää?

Kiinnostavaa olisi tietää, kuinka pilotin rahoituksessa on huomioitu hankkeen aikana tulevat mahdolliset viivästykset esimerkiksi, jos väitöskirjatutkija sairastuu vakavasti tai jää perhevapaalle kesken väitöstutkimuksen.

Yleensä tutkimushankkeissa määrärahat on käytettävä rahoittajan määrittelemissä puitteissa. Tältä pohjalta esimerkiksi perhevapaan vuoksi vuodeksi keskeytynyt väitöskirja tulee ilmeisesti jäämään pilotin puitteissa kesken ja loppurahoitus pitää tutkijan hankkia itse muualta.

Suoritusajan lyhentäminen johtaa väistämättä siihen, että väitöskirjan vaatimukset kevenevät merkittävästi. Nykyisestä kolmesta-neljästä artikkelista siirrytään kahteen tai jopa vain yhteen artikkeliin.

On huomattava, että tutkintovaatimusten täytyy olla samat kaikille. Näin ollen kevyemmät vaatimukset tulevat koskemaan käytännössä kaikkia tohtorikoulutuksen aloittavia siitä huolimatta ovatko he pilotissa mukana.

Uusi malli vaikuttaa väistämättä myös ohjauksen tarpeeseen. Kun tutkinnon suorittamiselle on tiukat raamit, tulee ohjaajan rooli prosessin läpiviennissä olemaan merkittävä. Myös Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan blogissa julkaistussa kirjoituksessa todetaan pilotointimallin johtavan siihen, että väitöskirjaprosessista tulee selvästi koulumaisempi. Tämä tietenkin vaatii nykyistä enemmän ohjaajan ja muun henkilöstön työpanosta.

Kritiikkiä

Laajakantoisten vaikutusten ja hankkeen läpiviennin kiireen ohella on hankkeesta ja sen toteutuksesta erityisesti yllä mainitussa Helsingin Sanomien jutussa nostettu myös muita ongelmia.

Kritiikkiä on kohdistunut tohtoripaikkojen epätasaiseen jakautumiseen tieteenalojen välillä. Osa tutkimusaloista kuten syöpätutkimus sai useita aloituspaikkoja, kun taas osa aloista kuten energia-ala ja kauppatieteet jäivät kokonaan ilman. Epätasaisesti painottuneen mallin sijaan Helsingin Sanomien artikkelin haastatteluissa tuodaan esiin se, että paikkojen hajauttaminen olisi palvellut uudistusta kokonaisuutena paremmin.

Artikkelissa pohditaan myös, mihin iso joukko pienen tutkimusalan tutkijoita työllistyy tohtorintutkinnon suoritettuaan. Hyvä kysymys. Toivottavasti Suomeen.

Rahoituksen pitkäjänteisyyden puute on myös herättänyt huolta. Pilotti pakottaa yliopistot suuriin peliliikkeisiin, joista väistämättä osa jää elämään myös pilotin jälkeen. Rahoituksen jatkosta taas ei ole mitään takeita.

Yliopistojen rahoitukseen liittyen Lääkärilehdessä esitettiin relevantti kysymys siitä, mitä yliopistojen julkaisumäärille ja sitä kautta rahoitukselle tapahtuu, kun ainakin useilla tieteenaloitta tuotteliaat väitöskirjatutkijat eivät enää jatkossa julkaise samaan malliin. Julkaisumäärien lasku johtaa väistämättä myös yliopistojen rahoituksen vähenemiseen, koska rahoitus perustuu valmistuneiden opiskelijoiden ohella julkaisumääriin.

Yksi julkisessa keskustelussa vähemmälle jäänyt, mutta akateemisissa pöydissä puhuttanut aihe on ollut pilottimallista valmistuneiden tohtoreiden osaamisen taso verrattuna jo valmistuneisiin tohtoreihin. Selvää on, että lyhyemmän koulutusohjelman käyneillä myös tutkimustaidot jäävät vähäisemmiksi. Prosessin koulumaisuus saattaa johtaa myös siihen, että kyky itsenäiseen tutkimustyöhön ei ehdi kehittyä samalla tavalla kuin nykymallissa. Miten tämä tulee vaikuttamaan esimerkiksi rekrytointitilanteissa?

Jo nyt puhutaan “tohtoreista”, minitohtoreista ja kevyttohtoreista, mikä antaa vihjeitä siitä, kuinka pilottitohtorien ammatillisiin valmiuksiin mahdollisesti suhtaudutaan.

Millainen olisi toimiva tohtorikoulutusmalli?

Uudistus laittaa väkisinkin pohtimaan sitä, millainen toimiva tohtorikoulutusmalli sitten olisi. Nykymallia on kritisoitu liian raskaaksi ja varmasti siinä onkin korjattavaa. Esimerkiksi rahoitus pitäisi saada kuntoon. Nykyisellään malli mahdollistaa valtavasti täysin tarpeetonta epäyhdenvertaisuutta, toki samaan aikaan se on joustava monenlaisiin elämäntilanteisiin.

Työelämän kannalta yritysten tarpeet ovat varmaankin osin hyvin erilaisia kuin akatemian tarpeet. Siinä mielessä prosessin keventäminen ei välttämättä ole lainkaan huono asia. Pilottihankkeesta tulee kuitenkin väistämättä sellainen olo, että tutkijakoulutuksen arvo nähdään ainoastaan siinä, kuinka paljon sen kautta saadaan taloudellista tulosta aikaan. Vähemmälle huomiolle tuntuu jäävän, että kyse on kuitenkin koulutuksesta, jolla on myös sivistyksellinen tehtävä.

Pilotin tavoitteena on tuottaa tohtoreita työelämään erityisesti yksityisen sektorin tarpeisiin. Mielenkiintoista olisi tietää, mitä taitoja ja osaamista näiltä valmistuvilta pilottitohtoreilta odotetaan. Ilmeisesti kyse on jostain muusta kuin perinteisistä tutkijantaidoista?

Millainen siis olisi toimiva tohtorikoulutusmalli? Tätä kysymystä yliopistoilla on paljon viime aikoina pohdittu. Minulla ei tähän ole vastausta, mutta siihen, että tohtoripilotin kautta tullaan luomaan kestävällä pohjalla olevia muutoksia, minun on aika vaikea uskoa.

Kokonaisuudessaan en oikein tiedä, mitä hankkeesta pitäisi ajatella.

Millaisia ajatuksia tohtorikoulutuspilotti sinussa herättää? Olisi kiva kuulla kommenteissa.

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.