Mitä tohtorintutkintoon kuuluu ja kauanko sen suorittaminen kestää?

Mitä tohtorintutkintoon kuuluu?

Tässä kirjoituksessa kerron, mitä tohtorintutkintoon kuuluu, ja kauanko tohtorintutkinnon suorittaminen kestää. Kerron myös, miksi pakollisten opintojen lisäksi kannattaa harkita myös opettajan pedagogiseen pätevyyteen tähtäävien opintojen suorittamista, ja mikä voisi olla hyvä järjestys tutkinnon osien suorittamiseen.

Tohtorintutkinnon laajuus on 240 opintopistettä, mikä tarkoittaa neljän vuoden päätoimista työskentelyä. Tutkinto koostuu pääosin väitöskirjatutkimuksen toteuttamisesta. Väitöskirjan osuus kokonaisuudesta on laskennallisesti, hieman yliopistosta riippuen 180–200 opintopistettä.

Tutkimustyön lisäksi tutkintoon kuuluu tieteellisiä jatko-opintoja. Myös opintojen osuus vaihtelee jonkin verran eri tohtoriohjelmissa, mutta on korkeintaan 60 opintopistettä, mikä vastaa siis vuoden päätoimista opiskelua. Varsinaisten opintojen osuus tohtorintutkinnosta on siis melko vaatimaton ja pääosa opinnoista tehdään niin sanotusti kädet savessa, tekemällä tutkimustyötä oppien. Sikäli tohtorintutkintoon usein liitetty mielikuva opiskelusta sellaisena, kun se näyttäytyy vielä vaikkapa maisterivaiheessa, ei vastaa todellisuutta kovin hyvin.

Tutkintovaatimuksiin kuuluvat opinnot sisältävät yleensä sekä yleisten tutkijan taitojen että oman tieteenalan osaamista lisääviä opintojaksoja. Yleisiä valmiuksia lisääviä opintojaksoja voivat olla esimerkiksi tieteellinen kirjoittaminen, tutkimusetiikka, tutkimusmenetelmät, tiedeviestintä ja projektinhallinta.

Oman tieteenalan opintoihin kuuluu usein jonkinlainen jatko-opintoseminaari, jossa väitöskirjatutkijat esittelevät omaa väitöskirjatutkimustaan sen eri vaiheissa sekä kommentoivat toistensa töitä. Jos oman tieteenalan opintoihin kuuluu vapaavalintaisia opintoja, on mahdollista, että osa niistä voidaan kuitata myös esimerkiksi konferenssiesityksillä tai kirjallisuuskatsauksilla.

Muutoin opintoja suoritetaan esimerkiksi luentoina, esseinä tai pienryhmätyöskentelynä. Jatko-opintojen rakenne riippuu yliopiston tohtoriohjelman opetussuunnitelmasta. Usein opetussuunnitelmaan on jätetty joustoa kokonaisuuden räätälöinnille, jolloin opinnoista voi osin sopia oman väitöskirjan ohjaajan kanssa.

Laskennallisesti tohtorintutkinnon suorittaminen kestää neljä vuotta päätoimisesti työskennellen. Käytännössä melko harva tutkinnon suorittajista on kuitenkin sellaisessa asemassa, että neljän vuoden tavoiteaika olisi realistinen. Pääsyy tähän on rahoituksen sirpaleisuus, josta olen kirjoittanut hieman täällä.

Melko suurikin osa työajasta saattaa mennä rahoitusmahdollisuuksien kartoittamiseen ja rahoituksen hakemiseen. Eteen saattaa tulla myös erilaisia työprojekteja joko yliopistolla tai sen ulkopuolella, joihin usein kannattaa tarttua. Ei olekaan ihme, että Opetushallinnnon tilastopalvelun mukaan vuonna 2020 tutkinnon keskimääräinen suoritusaika oli 7,1 vuotta.

Luitko jo tämä. Mikä on tohtorikoulutuspilotti ja mitä siitä pitäisi ajatella?

Bonuksena opettajan pedagogisia opintoja?

Jos omana tavoitteena on jatkaa tutkijana ja työllistyä yliopistolle, kannattaa myös suorittaa mahdollisuuksien mukaan ainakin jonkin verran opettajan pedagogiseen pätevyyteen tähtääviä opintoja. Yliopistot ovat alkaneet kasvavassa määrin antaa rekrytoinnissa painoarvoa tutkimusnäyttöjen ohella myös pedagogiselle koulutukselle, minkä vuoksi näitä opintoja kannattaa vakavasti harkita. Joissain tohtoriohjelmissa kyseisiä opintoja on mahdollista sisällyttää myös osaksi tohtorintutkintoa.

Opettajan pedagogisia opintoja voi suorittaa joko osallistumalla yliopistopedagogiseen koulutukseen tai suorittamalla aikuiskasvatustieteen opintoja. Opettajan pedagogisen pätevyyden tuottaman opintokokonaisuuden laajuus on 60 op, mutta jo muutamastakin siihen kuuluvasta opintojaksosta on hyötyä oman pedagogisen ajattelun kehittymiselle.

Pedagogisiin opintoihin liittyvänä haasteena on ainakin yliopistopedagogiikan puolella, että niitä on tarjolla rajallisesti ja mukaan pääseminen tuntuu välillä olevan melkoista lottoamista. Itse odotin paikkaa ensimmäiselle johdantokurssille kaksi vuotta.

Rajallisen paikkamäärän vuoksi opintojaksoille on myös ainakin joissakin yliopistoissa asetettu erilaisia usein väitöskirjan rahoitukseen liittyviä pääsyvaatimuksia, mitkä toisaalta ovat ymmärrettäviä, mutta toisaalta asettavat väitöskirjatutkijoita tässäkin suhteessa eriarvoiseen asemaan. Itse päädyin loppujen lopuksi jättämään yliopistopedagogiikan opinnot kesken ja hakemaan erillistä pedagogisten opintojen suoritusoikeutta aikuiskasvatustieteestä. Aikamoista jonglöörausta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Missä järjestyksessä tutkinnon osat kannattaa suorittaa?

Miten väitöskirjatyö ja jatko-opinnot tulisi sitten suhteuttaa toisiinsa? Milloin kannattaa tehdä mitäkin?

Ehkä jo arvasitkin, ettei tähän ole mitään yleispätevää vastausta, vaan paljon riippuu omasta tilanteesta ja myös rahoituksesta. Hyvänä lähtökohtana voi kuitenkin pitää opintojen suorittamista pois prosessin alkuvaiheessa. Näin vältyt siltä, että väitöskirjatyön viimeistelyvaiheessa huomaat, että suorittamatta on vielä se pakollinen tieteenfilosofian opintojakso, josta opetusta on seuraavan kerran puolen vuoden päästä, mikä tarkoittaa väitöksen lykkääntymistä.

Esimerkiksi apurahalla työskentelevälle tämä saattaa olla jo taloudellisestikin hankalaa. Toki tällaisessa tilanteessa kannattaa kysyä kyseessä olevan opintojakson opettajalta korvaavan suoritustavan mahdollisuutta, mutta vähemmällä säätämisellä ja verenpaineen nousulla pääset, jos hoidat suoritettavat opinnot kuntoon heti prosessin alkuvaiheessa.

Opintojen suorittamisessa alkuvaiheessa on myös se etu, että väitöskirjatyön alkuun liittyy usein paljon lukemista ja konferensseissa käyntiä, oman tutkimuksen suuntausta ja asemointia sekä alan kartoittamista ylipäänsä. Nämä kaikki vaiheet tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia esimerkiksi esseiden, konferenssiraporttien tai kirjallisuuskatsausten kirjoittamiseen, joista voit mahdollisesti ohjaajan kanssa sopimalla saada opintopisteitä.

Pakollisissa opinnoissa tutustut myös toisiin väitöskirjatutkijoihin ja pääset jakamaan heidän kanssaan ajatuksia ja kokemuksia väitöskirjatutkijuudesta. Väitöskirjan tekeminen on usein yksinäistä puuhaa, joten jokainen tilaisuus tavata toisia on tärkeä ja kannattaa hyödyntää. Vertaistuen arvo on korvaamaton voimavara, joten on hyvä päästä tutustumaan toisiin samassa vaiheessa oleviin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Onko sinulla ollut hankaluuksia pakollisten opintosuoritusten sovittamisessa omaan tutkintoosi?

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.