Tutkimustyön hitaus – pitääkö sitä sietää?

Tämä blogikirjoitus käsittelee tutkimustyön hitautta ja antaa vinkkejä siihen, miten sen kanssa voi tulla toimeen. Tutkimuksen matka tutkimusideasta julkaistuksi tutkimukseksi on pitkä ja monivaiheinen. Tutkimustyö on hidasta, mihin sopeutuminen on ollut itselleni siinä ehkä vaikeinta. Kun aloitin väitöskirjani, ajattelin työn olevan paljon suoraviivaisempaa ja prosessin etenevän nopeammin. Pian kuitenkin huomasin, että tutkimuksen eri vaiheet vaativat ajattelemaani enemmän aikaa. Lisäksi prosessiin liittyy paljon sellaista, mitä en ollut osannut edes ajatella. Tutkimustyön hitaus yllätti.

Miksi tutkimustyö on niin hidasta?

Tutkimustyön hitauteen vaikuttavat monet asiat. Ensinnäkin tutkimuksen tekeminen sisältää useita eri vaiheita kirjallisuuskatsauksesta, aineistonkeruun suunnittelusta ja sen toteutuksesta tutkimuksen kirjoittamiseen. Vaiheista jokainen vaatii omanlaistaan syventymistä ja vähän erityyppistä tekemistä. Ne myös vaikuttavat toinen toisiinsa, minkä vuoksi työn eteneminen ei ole suoraviivaista vaan enemmänkin edestakaisin sahaavaa. Toisinaan pakkia pitää painaa enemmän. Joskus vain pieni pyrähdys taakse päin riittää.

Lisäksi tutkimusprosessin aikana saatat törmätä odottamattomiin ongelmiin esimerkiksi kysymyksenasettelussa, minkä takia joudut hienosäätämään tutkimusasetelmaa. Myös kerätty aineisto saattaa osoittautua puutteelliseksi tai laitteistojen ja ohjelmien kanssa tulla ongelmia. Kaikki nämä voivat viivästyttää prosessia.

Tutkimusprosessi voi hidastua myös monista tutkijasta riippumattomista syistä. Tieteellisten lehtien julkaisuprosessit ovat hitaita. Toisinaan vertaisarviointikierros saattaa viedä aikaa odotettua enemmän esimerkiksi siksi, että lehteen on sattunut tulemaan yhtä aikaa poikkeuksellisen paljon käsikirjoituksia tai vertaisarvioijat ovat kiireisiä. Lomakaudet luonnollisesti hidastuttavat julkaisuprosessia. Joskus sopivaa lehteä ei meinaa löytyä ja käsikirjoitus tulee bumerangina takaisin useammankin kerran ilman, että siinä olisi mitään varsinaista vikaa

Joskus tutkimustyön hitaus voi liittyä ulkoisiin tekijöihin. Nykyisin tutkimusta tehdään harvoin yksin ja yhteistyössä tehtävät kirjoitukset saattavat jäädä roikkumaan milloin kenellekin. Luultavasti tutkimuksen edistäminen ei myöskään ole ainoa asia, joka työpöydälläsi on. Muut työt tulevat välillä tutkimuksen tielle. Myös rahoituksesi saattaa olla pätkittäistä ja sen hakeminen vaikuttaa luonnollisesti mahdollisuuksiisi keskittyä tutkimuksen edistämiseen.

Olen varmaan jo useampaankin otteeseen aiemmissa kirjoituksissani todennut, että myös tutkimuksen tekeminen on luovaa työtä. Siinä luodaan uutta tietoa, mikä vaatii olemassa olevan tiedon prosessointia, ajattelua. Ajatusprosessi ottaa aikansa. Usein enemmän kuin vähemmän. Onkin tärkeää ymmärtää, että tutkimustyön hitaus on myös osa tutkimustyön luonnetta. Sitä todellakin pitää sietää.

Hitaasti…ja tehokkaasti?

Tutkimuksen tekemiselle luonteenomainen hitaus sopii huonosti yhteen tutkimukseen kohdistuvien tehokkuusvaatimusten kanssa. Yliopistoille ja (väitöskirja)tutkijoille tunnutaan jatkuvasti asetettavat tiukempia ja tiukempia vaatimuksia sen suhteen, mitä missäkin ajassa pitäisi tehdä samalla myös taloudellisia resursseja kiristäen. Tehokkuusajattelu ja uuden luominen sopivat huonosti yhteen. Ideoita ja oivalluksia ei voi aikatauluttaa eikä pakottaa.

Luulen, että tämä ristiriitaisuus on yksi syy sille, miksi hitauden hyväksyminen on ollut itselleni niin vaikeaa. Kun ulkoiset (ja sen myötä omat) odotukset eivät ole linjassa tekemisen realiteettien kanssa voi aiheuttaa hämmennystä ja epävarmuutta. Lisäksi olen luonnostani melko ripeä ja aikaansaava. Enemmän sellainen halki, poikki ja pinoon -tyyppinen tekijä. Se, että omalla tekemisellä ei pysty täysin vaikuttamaan siihen, kuinka prosessi etenee, on edelleen välillä vaikea hyväksyä.

Miten sopeutua tutkimustyön hitauteen?

1. Realististen odotusten asettaminen

Aseta itsellesi realistisia tavoitteita ja aikatauluja. Pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteet auttavat hahmottamaan kokonaiskuvaa ja kertovat sinulle, mihin tarttua seuravaksi. Tutkimus etenee tasaisesti. Askeleet ovat usein pieniä, mutta askeleita kumminkin. Pienemmät, saavutettavissa olevat etapit auttavat välttämään turhautumista ja ylläpitämään motivaatiota.

Muista myös sisällyttää aikapuskureita suunnitelmiisi odottamattomien viivästysten varalle. Vaikka on hyvä yrittää olla mahdollisimman realistinen työn edistymisen suhteen, kannattaa kuitenkin varautua siihen, että kaikki tapahtuu vielä hitaammin kuin olet alussa arvioinut.

Ulkopuolelta tulevat paineet esimerkiksi tutkinnon suoritusajoista kannattaa jättää mahdollisuuksien mukaan omaan arvoonsa. Näin ei varmaankaan saisi sanoa, mutta tulipa nyt sanottua kuitenkin. Itse en tunne yhtä ainutta tohtoria, joka olisi suorittanut tutkintonsa tavoiteajassa. Tietysti asiaan varmasti vaikuttavat monet tekijät riippuen esimerkiksi rahoituksesta ja siitä, kuinka tiiviissä yhteistyössä ohjaajan tai tutkimusryhmän kanssa tutkimusta tehdään. Usein kuitenkin puhe ja se, mitä tiedekunnissa tapahtuu, vaikuttavat olevan kaksi eri asiaa.

2. Vertaistuen hakeminen

Käytä hyväksesi ohjaajan ja kollegoiden tukea. Säännölliset tapaamiset ja keskustelut voivat tarjota uusia näkökulmia ja ratkaisuja mieltä askarruttaviin asioihin. Usein tarjolla on myös sitä tutkimuksen tekemisen realismia, mikä muualta puuttuu. Saatat huomata, että toiset kamppailevat hyvin samanlaisiten haasteiden kanssa kuin sinä.

Myös erilaisista vertaisryhmistä ja akateemisista yhteisöistä löydät vertaistukea ja mahdollisuuden jakaa kokemuksia.

3. Oman työprosessin kehittäminen

Omat mahdollisuudet vaikuttaa tutkimuksen hitauteen ovat rajalliset. Jos hitaus kismittää, kannattaa kuitenkin pohtia, olisiko omissa työskentelytavoissa jotain kehitettävää. Jos sinulla on vaikeuksia päästä alkuun koita vaikka Pomodoro-tekniikkaa. Jos olet usein siinä tilanteessa, ettet tiedä, mihin kannattaisi seuraavaksi tarttua, vietä hetki suunnitellen tutkimusprosessia ja kirjoita vaikka seuraavat viisi tai kymmenen askelta to do -listalle.

Muista myös pitää taukoja ja huolehtia riittävästä levosta ja vapaa-ajasta. Aivot solmussa, mikään ei etene.

Myös positiivisen asenteen ylläpitäminen on tärkeää; keskity pieniin saavutuksiin ja iloitse niistä.

Tarkastele myös taipumustasi liikaan perfektionismiin. Joskus tutkimusprosessi tuntuu jatkuvan loputtomasti, koska et osaa päästää siitä irti. On tärkeää hyväksyä se, että tutkimus ei tule koskaan oleman täydellinen. Tietoa löytyy loputtomasti ja uutta julkaistaan koko ajan. Aina on vielä vähintään se yksi näkökulma ja viite, jonka voisi aiheesta kaivaa ja lisätä. Aina voisi tehdä vähän paremmin, sanoa selkeämmin, muotoilla osuvammin.

4. Hitauden hyväksyminen

Kannattaako väitöskirjaprosessi ja sen vaiheet suunnitella?

Tutkimusartikkelin kirjoittamisen vaiheet

Kuinka säilyttää motivaatio väitöskirjatyössä?

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.