Tutkijan uraportaat eli mitä tapahtuu väitöskirjan jälkeen

Väitöskirjavaiheessa kaikki se, mitä tapahtuu väitöskirjan jälkeen, saattaa tuntua melko kaukaiselta. Oman uran miettiminen ei välttämättä ole ensimmäinen asia, joka väitösprojektin kanssa painiessa on mielessä. Oman haasteensa kokonaisuuteen tuo myös se, että akateemisessa maailmassa urapolut voivat olla epäselviä, erityisesti, jos oma matka tutkimuksen parissa on vasta alussa. Tässä kirjoituksessa kerron tutkijan uraporrasmallista eli käyn läpi niitä vaiheita, jotka vievät väitöskirjatutkijasta mahdollisesti jopa professoriksi asti. Käsittelen myös lyhyesti vaihtoehtoisia urapolkuja sekä yliopiston sisällä että sen ulkopuolella. Kirjoituksen tavoitteena on antaa selkeämpi käsitys siitä, mitä odottaa ja miten voit valmistautua seuraaviin askeliin tutkimusurallasi.

Neliportainen uramalli on käytössä suomalaisissa yliopistoissa. Nimikkeissä saattaa olla pientä vaihtelua, mutta pääosin ne vastaavat alla kuvaamaani.

1. Väitöskirjatutkija: Ensimmäinen askel akateemisella uralla

Väitöskirjan tekeminen on ensimmäinen askel kohti akateemista uraa. Joku on joskus osuvasti kutsunut sitä tutkijan uran ajokortiksi. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö myös väitöskirjatutkijuus olisi jo osa tutkimusuraa. Se on.

Luitko jo tämän. Onko väitöskirjantekijä opiskelija?

Väitöskirjatutkijavaiheessa tutkijan ensisijainen tehtävä on oman väitöstutkimuksen edistäminen. Tutkija kehittää itsenäisiä tutkimustaitoja ja perehtyy syvällisesti omaan tutkimusaiheeseensa. Väitöskirjatutkijuus luo perustaa omalle asiantuntemukselle ja tuleville uramahdollisuuksille. Mahdollisesti pääset kokeilemaan myös opetustehtäviä ja huomaat, onko se sellainen suunta, johon haluat uraasi alkaa viemään. Väitöskirjatutkijavaiheessa harjoitellaan itsenäisen tutkimuksen tekemistä. Siksi on tärkeää, että tarjolla on myös ohjaajan ja muun tutkijayhteisön tukea.

Väitöskirjalla on tärkeä rooli oman tieteellisen ajattelun ja tutkimusosaamisen kehittämisessä. Väitöskirjavaihe opettaa tutkimusmenetelmätaitoja, tieteellistä kirjoittamista ja tutkimuksesta puhumista erilaisille yleisöille. Samalla tutkija tutustuu ja tulee osaksi tieteellistä yhteisöä. Vaikka väitöstutkimus on iso osa väitöskirjatutkijavaihetta, kyse ei ole pelkästään siitä. Rinnalla kulkee myös akateemisten verkostojen rakentaminen ja tutkijataitojen opettelu. Tässä vaiheessa luodaan pohjaa tulevalle.

2. Tutkijatohtori: Asiantuntemuksen syventäminen ja laajentaminen

Uraporrasmallin seuraava askel on tutkijatohtori. Joskus puhutaan myös postdoc-tutkijasta. Tässä vaiheessa tutkija syventää osaamistaan ja erikoistuu omalle tutkimusalueelleen. Vaiheen pituus on kolmesta viiteen vuotta. Tässä vaiheessa tutkimustyötä tehdään usein erilaisissa tutkimushankkeissa yhdessä muiden tutkijoiden kanssa. Tutkijatohtorina tutkimustyötä tulee kuitenkin kyetä tekemään jo itsenäisesti. Toki on mahdollista hakea ja saada rahoitusta myös omaan tutkimusprojektiin, mutta oman kokemukseni mukaan yleisempää on olla mukana isommassa tutkimusprojektissa.

Ison hankkeen etuna on, että työtä tehdään yhdessä eri uravaiheissa olevien kanssa, jolloin pääsee vähän huomaamattaankin oppimaan kokeneimmilta kollegoilta. Isoissa hankkeissa hyötynä on myös monitieteisyys, joka parhaimmillaan opettaa paljon avaamalla ja laajentamalla oma ajattelua. Itse olen monitieteisissä hankkeissa havahtunut siihen, kuinka helposti oman ajattelun kanssa urautuu ja myös, kuinka itsestäänselvyys omasta osaamista itselle helposti tulee – kaikkihan tämän tietää. Ei tiedä. Omien hankkeiden etuna on tietysti se, että tutkittavat asiat saa valita itse, jolloin ne osuvat yksiin omien kiinnostuksen kohteiden kanssa. Urakehityksen näkökulmasta omia hankkeita suunnitellessa on hyvä muistaa, että tutkijatohtorina omaa asiantuntemusta tulisi myös laajentaa väitösaiheen ulkopuolelle.

Omaan substanssiosaamiseen liittyvien asioiden lisäksi tutkijatohtorivaiheessa rakennetaan tieteellistä näkyvyyttä ja verkostoja. Osallistuminen konferensseihin ja yhteydenpito muiden tutkijoiden kanssa voi avata uusia yhteistyömahdollisuuksia ja tukea uran kehittymistä. Kontaktit ovat välttämättömiä uran seuraavissa vaiheessa, joissa aletaan kokoamaan omia tutkimushankkeita. Tutkijatohtorina kehitetään tietysti myös muita tutkimuksen tekemiseen liittyviä taitoja kuten projektinhallintaa. Lisäksi pääset opettelemaan rahoituksen hakemista henkilökohtaisia apurahoja suuremmassa mittakaavassa. Loppuvaiheessa tutkijatohtori voi saada mahdollisuuden harjoitella myös tutkimuksen johtamista esimerkiksi saada vedettäväkseen oman työpaketin isommassa tutkimushankkeessa.

3. Yliopistotutkija / apulaisprofessori: Oman tutkimusryhmän kokoaminen

Uramallin kolmannella tasolla olevista tutkijoista käytetään sellaisia nimikkeitä kuin yliopistotutkija, erikoistutkija tai apulaisprofessori, mikäli kyseessä on vakinaistamispolkujärjestelmään (tenure track) rekrytoitu tutkija.

Tässä vaiheessa uraa tutkijalta edellytetään itsenäisen tutkimustyön ohella kykyä omien tutkimusryhmien kokoamiseen ja tutkimusprojektien johtamiseen. Lisäksi tutkijan tulee hankkia omaa, täydentävää tutkimusrahoitusta. Enää ei siis riitä, että ollaan mukana toisten hankkeissa johtavassakaan asemassa vaan tutkijan tulee osoittaa itsenäisyyttä myös suhteessa hankerahoituksen hakemiseen ja tutkimusryhmien kokoamiseen. Vaihe valmistaa tutkijaa kohti professuuria ja akateemista johtajuutta.

4. Professori tai tutkimusjohtaja: Alansa johtavana tutkijana

Professuurin saavuttaminen on monen tutkijan uratavoite. Selvää kuitenkin on, että professuureja ei riitä kaikille. Tässä uravaiheessa vaihtoehtoisena nimikkeenä tutkimukseen suuntautuneille tutkijoille on tutkimusjohtaja.

Professori on oman alansa johtava, myös kansainvälisesti tunnettu tutkija. Uravaiheeseen kuuluu omien tutkimusryhmien johtaminen ja usein myös suurten rahoitushakuprosessien vetäminen. Lisäksi professorin vastuulle kuuluu laajempaa strategistakin vastuuta omasta tieteenalasta ja sen kehittämisestä sekä yliopistohallintoon liittyviä tehtäviä.

5. Vaihtoehtoiset urapolut: Tutkimusura ei ole ainoa vaihtoehto

Tutkijakoulutus mahdollistaa myös vaihtoehtoisia urapolkuja, joita voi harkita, jos perinteinen tutkijan ura ei tunnu omalta. Yliopiston sisällä voi suuntautua opetuspainotteisiin tehtäviin, jolloin urapolku voi näyttää esimerkiksi tältä: yliopisto-opettaja > yliopistonlehtori > vanhempi yliopistonlehtori. Myös opetuspainotteisissa tehtävissä tehdään tutkimusta, mutta pääpaino on opetuksessa ja siihen liittyvässä kehittämisessä, suunnittelussa ja koordinoinnissa. Samalla tavoin tutkimuspainotteisiin tehtäviin kuuluu yleensä myös opetustehtäviä, mutta niiden osuus on pienempi.

Tutkijat voivat työskennellä asiantuntijoina myös yliopiston ulkopuolella tutkimuslaitoksissa, julkisella sektorilla tai yrityksissä.

Lue lisää täältä. Mihin tohtori työllistyy?

6. Askel kerrallaan, suunta ylöspäin

Tutkijan uraporrasmallissa väitöskirjatutkijasta professoriin edetään askel kerrallaan kohti vaativampia tehtäviä. Väitöskirjatutkija rakentaa pohjaa omalle uralleen ja tutkijatohtori syventää osaamistaan ja rakentaa ammatillisia verkostoja. Yliopistotutkija tai apulaisprofessori siirtyy oman tutkimustyön ohella myös johtamaan muita ja professorina tutkija ottaa merkittävän roolin kansainvälisessä tiedeyhteisössä ja alansa kehittämisessä. Tutkijan ura ei olekaan vain tutkimuksen tekemistä, vaan mitä pidemmälle uralla edetään sitä enemmän siihen liittyy vastuuta myös rahoituksen hakemisesta, hallinnosta ja muiden johtamisesta.

Oman substanssin hallinnan lisäksi tutkijuus kehittää myös monipuolisesti erilaisia taitoja kuten tieteellinen kirjoittaminen, projektinhallinta, opetustyö ja rahoitushakemusten laatiminen, joista on hyötyä monenlaisilla urapoluilla. Tutkimuspainotteinen ura yliopistossa ei ole ainoa vaihtoehto tohtoreilla, sillä tutkijat voivat löytää mielenkiintoisia urapolkuja myös tutkimuslaitoksista, yrityksistä ja julkiselta sektorilta. Yliopiston sisällä voi suuntautua opetuspainotteisiin tehtäviin.

Vaihtoehtoja ja etenemismahdollisuuksia siis on. Oman uran suunnittelulle kannattaakin aina toisinaan uhrata muutama hetki, vaikka se, ainakin oman kokemukseni mukaan, tällaisessa hankemaailmassa on vaikeaa. Kun oma suunta ja seuraava askel ovat mielessä tai edes tiedossa, on tarkoituksenmukaisimpien valintojen tekeminen päivittäisessä arjessa ainakin teoriassa vähän helpompaa.

Toivottavasti käsityksesi siitä, mitä tapahtuu väitöskirjan jälkeen, on nyt hieman selkeämpi. Millaisia ajatuksia heräsi? Olisi kiva kuulla kommenteissa.

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.