Mitä sinun pitää tietää tieteellisen julkaisemisen arviointivälineistä?

Oletko kuullut H-indeksistä, impact factorista ja JUFO-luokituksesta? Jos olet, tiedät ehkä niiden jollain tavalla liittyvän tieteelliseen julkaisemiseen ja sen arviontiin, mutta osaatko sanoa, mitä ne oikeastaan kertovat ja mitä eroa niillä on? Jos et, ei huolta – pian osaat. Tässä kirjoituksessa kerron perusasioita tieteellisen julkaisemisen arviointivälineistä. Kirjoituksen luettuasi tiedät, millaisilla eri mittareita tähän tarkoitukseen on kehitetty ja mitä niiden käyttämisessä on otettava huomioon.

Arvioinnin pohjana viittausmäärät

Monet tieteellisen julkaisemisen mittareista perustuvat lähdekohtaisiin viittausmääriin. Tämä tarkoittaa tutkimuksen mainitsemista toisen julkaisun lähdeluettelossa. Yksi mainita tuottaa yhden viittauskerran. Lähdekohtaiset viittausmäärät kertovat, miten laajasti kyseinen julkaisu on tiedeyhteisön tiedossa. Pelkästään viittausmäärien vertailu ei kuitenkaan kerro kaikkea, minkä vuoksi se yksinään ei ole kovin hyvä mittari. Se ei esimerkiksi ota huomioon tieteenalakohtaisia eroja julkaisukäytännöissä.

Mistä viittausmäärät löytyvät?

Viittausmääriä kannattaa lähteä etsimään viittaustietokannoista, joita ovat Web of Science ja Scopus. Myös Google Scholarista löytyy tietoja viittausmääristä.

Web of Science ja Scopus ovat maksullisia tietokantoja, mutta uskallan sanoa, että  kaikki yliopistokirjastot niitä tilaavat eli oman kirjaston kautta pääset niihin käsiksi. Onko sitten ihan sama kumpaa käyttää?

Lähtökohtaisesti ei. Tietokannoissa on päällekkäistä tietoa, mutta niiden sisällöissä on myös eroja. Molemmat tietokannat painottuvat luonnontieteen, lääketieteen ja tekniikan alan englanninkielisiin artikkeleihin. Web of Science -tietokannassa on jonkin verran myös yhteiskuntatieteellisiä ja humanistisia lehtiä. Viittaustietokannat eivät ole kaiken kattavia. Ne ovat kuitenkin luotettavia ja läpinäkyviä eli tieto tietokannassa olevista lehdistä ja niiden valintaperiaatteista on saatavilla.

Google Scholar on kaikille avoin tietokanta. Avoimuuden ohella Scholarin etuna on sen laajuus suhteessa tieteenaloihin, kieliin, aineistotyyppeihin ja maantieteellisiin alueisiin. Toisaalta Scholarin kattavuus ja laatu vaihtelevat paljon. Tietokanta ei ole täysin luotettava: siellä on virheellistä tietoa ja ei-tieteellistä aineistoa. Koska kyseessä on Googlen palvelu, käyttäjällä ei ole tietoa siitä, mistä ja miten tietokannan tieto koostuu.

Yksittäisen tutkijan näkökulmasta Google Scholarin hyvä puoli on, että voit luoda sinne oman profiilin ja lisätä sinne julkaisusi ja näin saattaa ne Googlen tietoon. Tämä saattaa lisätä viittauksia julkaisuihisi ja vaikuttaa H-indeksiisi, josta kerron pian lisää.

Luitko jo tämän. Tutkijaprofiilit ja verkostoitumispalvelut — onko niistä hyötyä?

Miten viittausmääriä haetaan?

Julkaisukohtaisia viittausmääriä haetaan viitetietokannasta esimerkiksi artikkelin otsikolla. Muista laittaa otsikko lainausmerkkeihin niin saat tarkemman haun. Kun klikkaat hakutuloksista artikkelin auki, saat näkyviin tiedot viittausmäärästä.

Viittausmääriä arvioidessasi muista, että viittaustietokannat laskevat viittausmäärän kyseisessä tietokannassa olevien julkaisujen joukosta. Tästä syystä saman artikkelin viittausmäärät ovat eri tietokannoissa erilaisia. Absoluuttista viittausmäärää ei siis ole mahdollista saada. Tämä on yksi syy sille, miksi on tärkeää toimia vastuullisesti omasta tai muiden tuottavuudesta raportoidessa. Kerro siis aina, mistä ja milloin ilmoittamasi tiedot on haettu.

Tutkijan arviointivälineet

Yksi tieteellisen julkaisemisen arviointivälineistä, jota käytetään tutkijan arviointiin on niin sanottua H-indeksiä eli Hirsch-indeksiä. Se on luku, joka yhdistää tutkijan tuottavuuden julkaisujen vaikuttavuuteen. H-indeksi lasketaan asettamalla tutkijan julkaisut viittausmäärien mukaan laskevaan järjestykseen ja katsomalla, missä kohtaa viittausmäärän kertova luku ja julkaisun järjestysluku kohtaavat. Selkeää? Ai ei?

Kyse on siis tästä.

Esimerkki tutkijalla X on 5 julkaisua, jotka ovat alla viittausmäärien mukaan järjestettynä.

Julkaisu 1 – 24 viittausta

Julkaisu 2 – 17 viittausta

Julkaisu 3 – 8 viittausta

Julkaisu 4 – 5 viittausta

Julkaisu 5 – 1 viittaus

Tutkijan H-indeksi on 4, koska tässä kohtaa viittausmäärät (5) vielä ylittävät julkaisun järjestysluvun (4) ja eli viittausmäärän kertova luku on luvuista suurempi.

Pitääkö H-indeksi siis itse laskea?

Ei. Tutkijan H-indeksin saa tekemällä haun edellä mainituista viitetietokannoista (Web of Science tai Scopus) tutkijan nimellä (author). Tarkista, että kaikki saamasi hakutulokset ovat saman tutkijan artikkeleita kaimojen poissulkemiseksi.

H-indeksi on mittarina vakaa: siihen eivät vaikuta merkittävästi muutamat huippujulkaisut eivätkä vastaavasti myöskään muutamat vähille viittauksille saadut julkaisut. Toisaalta H-indeksi ei pienene eli sen perustella ei voida tehdä eroa aktiivisesti julkaiseviin tutkijoiden ja julkaisun kokokaan lopettaneiden tutkijoiden välillä. H-indeksi ei myöskään huomioi tekijämääriä tai -järjestyksiä artikkeleissa, kun olet mukana tekijäluettelossa, olet mukana. Jos olet päässyt mukaan kansainvälisesti nimekkään professorin tutkimusryhmään, jonka tutkimus saa paljon viittauksia, myös oma H-indeksisi voi tämän seurauksena olla keskimääräisesti korkeampi kuin uravaiheessasi on tavanomaista.

Myös H-indeksin osalta on muistettava, että viitetietokannat eivät kata kaikkia tieteenaloja tarpeeksi hyvin eli kaikilla aloilla H-indeksi ei kerro välttämättä paljon mitään. H-indeksi ei siis sovi vertailuun eri tieteenalojen tutkijoiden välillä. Sitä ei myöskään voi käyttää eri uravaiheissa olevien tutkijoiden vertailuun. Yleensä H-indeksi on matalampi uran alussa ja nousee kokemuksen ja viittauskertojen myötä.

Julkaisukanavien arviointivälineet

Yksi julkaisukanavien arviointiin käytettävä mittari on impact factor (IF). Se on kansainvälinen, tieteellisessä lehdessä julkaistujen artikkelien viittausmääriin pohjautuva mittari, joka lasketaan lehdelle vuosittain. Impact factor lasketaan Web of Science tietokantaan kuuluville lehdille eli kyseessä on siis luonnontieteen, lääketieteen ja tekniikan alojen kansainvälisiin julkaisukanavien arviointiin painottuva mittari. Kuten jo sanoinkin, Web of Science -tietokannassa on kuitenkin jonkin verran myös yhteiskuntatieteellisiä ja humanistisia lehtiä eli myös tämän alan lehdillä voi olla IF-luku.

Myös impact factorin käyttöön liittyy osin samankaltaisia rajoitteita kuin H-indeksiin. Sen lisäksi, että viitetietokannat eivät kata kaikkia tieteenaloja tarpeeksi hyvin, eri alojen lehdet eivät ole keskenään vertailukelpoisia impact factorin osalta, koska mittari suosii tietynlaisia lehtiä kuten Naturen-tyyppisiä yleislehtiä ja vastaavasti hyvin erikoistuneiden alojen lehdillä IF-luku jää yleensä matalaksi.

Mistä lehtien impact factor -lukuja löytyy?

Yleensä lehdet kertovat oman IF-lukunsa verkkosivuillaan. Virallinen kanava lukujen etsimiseen on Journal Citation Reports -tietokanta. Myös tämä tietokanta on maksullinen eli etsikää linkki oman yliopistokirjastonne kautta, jos haluatte tutustua siihen tarkemmin. Tietokannassa on paljon tietoa lehdistä ja viittauksista. Siellä pystyy esimerkiksi tutkimaan ja vertailemaan lehden sijoittumista oman kategoriansa sisällä. Lehden kategoria ja sijoittuminen siinä kertoo usein enemmän lehden laadusta kuin itse IF-luku.

Koska impact factor luku on lehdelle meriitti, erityisesti ns. saalistajalehdet, joille ei myönnetä virallista impact factoria, lisäävät omille sivuille omia, keksittyjä versioitaan kuten general impact factor tai global impact factor. Saalistajalehti tarkoittaa lehteä, joka kerää julkaisumaksuja, mutta ei tarjoa vastineeksi tieteellistä julkaisuprosessia asianmukaisine vertaisarviointeineen. Kierrä ne kaukaa. Jos törmäät tällaisiin keksittyihin IF-lukuihin, tarkista löytyykö lehti Journal Citation Reports -tietokannasta.

Toinen julkaisukanavien arviointiin liittyvä tietokanta on Julkaisufoorumi (JUFO). Se on suomalaisen tiedeyhteisön toteuttama tieteellisen julkaisutoiminnan laadunarvioinnin tasoluokitus, jossa lehdet arvioidaan asteikolla 0–3. Asteikolla taso 1 on perustaso ja 3 johtava taso. Luokituksen 0 voi saada esimerkiksi uusi lehti ennen kuin sen toimintaa on ehditty kunnolla arvioida. Joskus JUFO-luokitusta näkee käytettävän myös yksittäisiä julkaisujen ja tutkijoiden arviointiin, mihin sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu.

JUFO-portaali on kaikille avoin ja siellä tietoa haetaan lehden nimellä, jota klikkaamalla löydät paljon tietoa lehden nykyisestä ja menneistä luokituksista sekä myös esimerkiksi avoimeen julkaisemiseen liittyvistä asioista.

Miksi tieteellisen julkaisemisen arviointivälineistä on oltava perillä?

Tieteellisen julkaisemisen arviointivälineet tarjoavat objektiivisia keinoja tutkimuksen ja tutkijan tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Tutkijan on tärkeää olla perillä näistä arviointivälineistä, koska ne saattavat vaikuttaa esimerkiksi tutkimuksen rahoitukseen tai omaan urakehitykseen. Ymmärtämällä, miten oma tutkimuksesi sijoittuu näiden mittareiden perusteella, voit  paremmin suunnitella, missä tutkimustasi julkaiset tai edistää omaa näkyvyyttäsi tiedeyhteisössä.

Jos haluat lisätietoja tieteellisen julkaisemisen arviointivälineistä, tutki oman yliopistokirjastosi verkkosivuja. Sieltä löytyy luultavimmin jonkinlainen helposti lähestyttävä opas julkaisumetriikasta.

Jos haluat tutustua aiheeseen vielä syvällisemmin, klikkaa itsesi Kansalliseen julkaisumetriikkaoppaaseen.

Millaisia ajatuksia julkaisemisen arviointivälineistä herää? Ovatko ne ehkä sinulle ja tuttuja vai oliko kaikki aivan uutta tietoa? Kerro ajatuksiasi kommenteissa.

Kirjoituksen lähteenä olen käyttänyt Turun yliopiston kirjaston Tieteellisen julkaisemisen arviointivälineitä – koulutusta (27.11.2024).

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.