Kannattaako väitöskirjaprosessi ja sen vaiheet suunnitella?

Kirjoittaminen on luovaa työtä. Vaikka tieteellisestä kirjoittamisesta voi toisinaan tuntua olevan luovuus kaukana, on kyse yhtä kaikki kirjoittamisesta eli luovasta prosessista. Tässä kirjoituksessa pohdin väitöskirjatyön prosessia ja sen suunnittelua. Kirjoituksen luettuasi tiedät, kannattaako väitöskirjaprosessi ja sen vaiheet suunnitella.

“Eihän sitä voi tietää, mitä vuoden päästä tapahtuu.”

Väitöskirjan kirjoittamisessa on lähtökohtaisesti kyse usean vuoden työstä. Alussa väitöskirjatutkijan oma tietämys siitä, mitä vaikkapa tutkimusartikkelin kirjoittaminen edellyttää ja kuinka paljon eri vaiheille tulee varata aikaa, on yleensä vähäinen. Tieteellisten julkaisujen julkaisuprosessi ylipäätään on monille vieras. Täten ajatus siitä, että koko väikkäriprosessi sen yksittäisistä osista puhumattakaan pitäisi kerralla suunnitella, voi tuntua aivan ylitsepääsemättömältä tehtävältä.

Lisäksi väitöskirjatyön pitkäaikaisuus ja koostuminen useista osakokonaisuuksista, tekevät projektin hyvin alttiiksi muutoksille.

Luitko jo tämän. Mitä tohtorin tutkintoon kuuluu ja kauanko sen suorittaminen kestää?

Jo pelkästään rahoituksen epävarmuus saattaa aiheuttaa sen, että projektin käynnistely ottaa aikansa. Väitöskirjatyön aikana kohdallesi voi myös tulla kiinnostava työprojekti, joka keskeyttää tai hidastaa väitöskirjatyötä hetkellisesti. Ehkä perheesi kasvaa tai oma tai läheisen terveys heittää kapuloita rattaisiin.

Jos teet artikkeliväitöskirjaa ja tarkoituksesi on julkaista kansainvälisissä lehdissä, jo pelkästään niiden julkaisuaikataulut saattavat muuttaa omia suunnitelmia. On tavallista, että artikkelikäsikirjoituksen lähettämisestä sen julkaisuun kansainvälisessä lehdessä voi mennä vuosi riippumatta sinusta tai käsikirjoituksesi laadusta.

Kaikki nämä ovat usein sellaisia asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Kuten jo totesin, tutkimustyö on hyvin paljon luovaa työtä ja uuden oppimista, minkä vuoksi myös prosessit itsessään ottavat aikansa eivätkä ole taivutettavissa tiukkoihin aikaraameihin. Ideoita ja oivalluksia on hyvin vaikea puristaa väkisin.

Lisäksi väitöskirjaprosessissa on kyse myös paljon muusta kun väitöskirjasta itsestään. Siihen liittyy usein esimerkiksi oman identiteetin muovautumista, jolloin ajoittain saattaa olla vaikea tarttua mihinkään. Myös tutkimusprosessin alkuun kytkeytyy tietynlaista haahuilua, jossa etsitään omaa kulmaa ja paikkaa tutkimuskentällä. Myöskään näitä prosessin osia ei voi pakottaa aikaraameihin.

Onko prosessin suunnittelussa mitään järkeä?

Väitöskirjaprosessi on kaikkea muuta kuin suoraviivainen ja minkäänlaiset pyrkimykset sen hallitsemiseksi saattavat vaikuttaa tuhoon tuomituilta. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että prosessin suunnittelu kannattaa, ja siitä on paljon hyötyä, vaikka et luonteeltasi kovin suunnitelmallinen olisikaan.

Aluksi on kuitenkin hyvä todeta, että väitöskirjaprosessin suunnittelussa ei ole kyse päiväohjelman tekemisestä seuraavalle neljälle vuodelle yhdeltä istumalta. Tämä on tietenkin mahdotonta eikä ajankäytönkään näkökulmasta järkevää. Sen sijaan prosessin suunnittelu kannattaa pitää mahdollisimman käytännönläheisenä ja lähestyä sitä monitasoisesti siten, että suunnitelman tarkkuus kasvaa sen mukaan, mitä lähemmäs nykyhetkeä tullaan.

Koska suoraviivaisemmissakin projekteissa lienee enemmän sääntö kuin poikkeus, että huolellakin laaditut suunnitelmat muuttuvat aina, niihin kannattaa yrittää suhtautua enemmän ajanhallinnan työkaluna eikä kiveen hakattuna viimeisenä totuutena. Tämä lähestymistapa on huomattavasti armollisempi myös silloin kun aikataulu ei pidä. Tärkeää olisi kutenkin pitää suunnitelma ajan tasalla eli päivittää sitä säännöllisesti.

Suunnitteluun ei tarvitse panostaa välineiden osalta hankkimalla kassikaupalla vihkoja, kyniä, tarralappuja ja muita tarvikkeita. Kynä ja paperia tai esimerkiksi tyhjä laskentataulukko riittävät mainiosti kalenterin kaveriksi. Toki jotkut tykkäävät tehdä kaunista ja se on tietenkin aivan ok. Erityisesti tällöin kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei suunnittelusta tule itsetarkoitusta, jolloin päädytään käyttämään enemmän aikaa tekemisen suunnitteluun kuin itse tekemiseen.

Miten väitöskirjaprosessi ja sen vaiheet kannattaa suunnitella?

Millainen on sitten toimiva suunnitteluprosessi?

Mielestäni monitasoinen.

Liikkeelle on hyvä lähteä isosta kuvasta.

Ainakin joissain yliopistoissa tohtoriopintojen alussa jokainen uusi väitöskirjatutkija tekee henkilökohtaisen opintosuunnitelman, johon hahmotellaan tutkintoon kuuluvien osien sijoittumista tutkinnon suorittamisen tavoiteajalle eli yleensä neljälle vuodelle.

Suunnitelman laatimisen yhteydessä on hyvä keskustella omien ohjaajien kanssa prosessin kokonaisuudesta ja pohtia esimerkiksi väitöskirjatutkimuksen vaiheiden ajoittamista, mahdollisia muita julkaisuja ja tutkimusvierailuja sekä oman alan tärkeitä tieteellisiä konferensseja. Vaikka opintosuunnitelman tekemistä ei oma yliopisto edellyttäisi, tästä huolimatta olisi hyvä yhdessä ohjaajan kanssa hahmotella kokonaisuutta.

Tässä kohden ei tarvitse miettiä viikkoja tai tarkkoja kuukausiakaan vaan tunnistaa kokonaisuuden muodostavat palikat ja sijoitella ne aikajanalle oikeaan järjestykseen ja päättää tehdäänkö esimerkiksi asia x ensi syksynä vai vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Seuraavaksi palastellaan yksittäiset osat tarkemmin

Karkeamman, kokonaisuutta koskevan yleiskuvan muodostamisen jälkeen kannattaa miettiä eri osien ja erityisesti väitöskirjatutkimuksen vaiheiden toteutusta tarkemmin. Esimerkiksi jokaisesta artikkelista tai monografian vaiheesta kannattaa tehdä oma yksityiskohtaisempi suunnitelmansa sen mukaan, kun ne tulevat ajankohtaisiksi.

Tarkoituksena on tunnistaa osaprojektien eri työvaiheet ja arvioida niiden kestoa viikko / kuukausitasolla. Tutkimuksessa yleensä liikkeelle lähdetään jonkinlaisesta kirjallisuuskatsauksesta ja aineistonkeruusta.

Lopuksi pilkotaan pieniksi tehtäviksi

Kolmantena vaiheena edellisellä portaalla tunnistetut osavaiheet kannattaa pilkkoa tuleville kuukausille ja vielä viikoille pieniksi toteutettaviksi tehtäviksi. Se, kuinka monelle viikolle tehtäviä kerralla tekee, on makuasia, mutta alkuvaiheessa, kun ajankäytön arviointi on vielä usein vaikeaa, kannattaa viikkotehtävien osalta usein edetä viikko tai pari kerrallaan.

Muista päivittää suunnitelmaasi

Suunnitelmat muuttuvat. Jotta tekemäsi suunnittelutyö ei mene hukkaan, on tärkeää pitää suunnitelma muutoksista huolimatta ajan tasalla. Päivitä siis suunnitelmaasi säännöllisesti. Iso kuva ei tarvitse huomiota välttämättä kovinkaan usein, mutta tarkemmat suunnitelmat varmasti jo viikoittain.

Kauanko eri työvaiheet sitten kestävät?

Olen yrittänyt etsiä tietoa siitä, kuinka kauan (aloittelevilla) tutkijoilla menee aikaa erinäisiin tieteellisen tekstin työstämiseen liittyviin vaiheisiin. Vastauksia löytyy aika huonosti eikä aiheesta oikein tunnuta keskusteltavan urallaan edenneidenkään tutkijoiden keskuudessa.

Asioihin kuluva aika tietysti riippuu paljon henkilön ominaisuuksista ja työskentelytavoista. Seuraavassa kuitenkin muutamia suuntaviivoja, joista voi lähteä liikkeelle.

• Yhden artikkelin kriittinen ja tarkka lukeminen voi hyvin viedä tunnin. Jos artikkeli on tärkeä tutkimuksesi kannalta, joudut lukemaan sitä useamman kerran.
• Jos kyse on pintapuolisemmasta lukemisesta, tunnissa ehtii hyvin käydä läpi 10 artikkelia.
• Sivun luonnostekstiä voi kirjoittaa puolessa tunnissa.
• Hyvän tekstisivun kirjoittamiseen menee ainakin tunti.
• Lähdeviitteiden tarkastamiseen ja editointiin menee artikkelin pituisessa tekstissä aikaa muutama päivä, mikäli lähdemerkinnät on tehty ainakin suunnilleen oikein. Jos lähdeviittaukset ovat tyyliä ”se keltainen kirja” tai puuttuvat kokonaan ajan voi kertoa viidellä.
• Toisinaan koko työpäivän aikana saa aikaan vain yhden lähdeviitteen.

Työvaiheiden keston arviointi on erityisesti alussa vaikeaa. Sekin on kuitenkin taito, joka kehittyy. Olen itse harjoitellut tutkimusprojektien aikatauluttamista jo vuosia ja vaikka osumatarkkuus alkaa olla jo melko hyvä, edelleen välillä menee metsään pahemman kerran.

Jossain ajanhallintaa koskevassa kirjassa on neuvottu omaa ajankäyttöä hahmoteltaessa aina lisäämään omaan aika-arvioon 20 %, jotta aikatauluun tulisi hieman joustoa sille jollekin, jota aina tulee. Yleensä ihmisillä tuntuu olevan taipumusta asettaa hieman turhan optimistisia aikatauluja, mikä johtaa helposti siihen, että homma on jäljessä jo ensimmäisen päivän jälkeen, mikä ei varsinaisesti tue omaa sitoutumista ja innostusta tekemiseen.

Miksi väitöskirjaprosessi ja sen vaiheet kannattaa suunnitella?

Väitöskirjaprosessin suunnittelussa on mielestäni ainakin seuraavat hyödyt:

Väitöskirjaprosessin suunnittelu helpottaa työhön ryhtymistä.

Sanotaan, että asiassa kuin asiassa vaikeinta on aloittaminen. Erityisen vaikeaksi aloittaminen muuttuu silloin kun ei tiedä, mistä aloittaa.

Jos väitöstutkimusta tekee työn ohella ja arjessa on muutoinkin paljon liikkuvia palasia, on ehkä yleisin kompastuskivi matkan alussa ja usein myös myöhemmin se, ettei tutkimustyölle ole mahdollista järjestää vapaata aikaa monta tuntia peräkkäin. Tunnin tai puolen tunnin työskentely taas tuntuu turhalta, koska siinä ajassa ei ehdi, kun palauttaa mieleen sen, mihin edellisellä kerralla jäi.

Kun tällaisessa tilanteessa vapaata aikaa on käsillä, on ihan ymmärrettävää, ettei sitä haluta käyttää prosessin suunnitteluun vaan hyökätään suoraan tutkimuksen pariin. Kääntöpuolena kuitenkin on, etteivät nämä hyökkäykset välttämättä kovinkaan paljon edistä tutkimusta. Kun käytät hieman aikaa sille, että mietit, mitä teet ja koska, aikaa ei kulu siihen, että pääsee taas kartalle siitä, missä olikaan menossa. Kun työ on säännöllisempää omat merkinnät tyyliin ”Lisää tähän se viidakkojuttu.” eivät ehdi muuttua kryptisiksi arvoituksiksi.

Jos taas tutkimustyötä tekee päätoimisesti ja aikaa on enemmän, on aloittamista helppo lykätä. Kun juuri tänään ei ole pakko tehdä mitään, voi asioiden lykkääminen huomiselle tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Jos lykkääminen kuitenkin toistuu päivästä toiseen, voi aloittaminen kasvaa isoksikin möröksi.

Suunnittelu helpottaa ajanhallintaa

Suunnitelmallisuus tekee isosta projektista helpommin lähestyttävän. Sen lisäksi, että työhön ryhtyminen on huomattavasti helpompaa, jos kalenterissa on merkintä “Editoi artikkelin luku 2” kun jos siellä lukisi vain “Tee artikkelia”, tekee prosessin pilkkominen kokonaisuudesta inhimillisemmän kokoisen. Tänään ei tarvitse kirjoittaa kokonaista väitöskirjaa, riittää että lukee vaikka ne neljä artikkelia ja poimii niistä oleellisen muistiin.

Jos väitöskirjaa tekee päätoimisesti, on mahdollista, että tutkimustyö valtaa koko arjen. Monet alkuvaiheessa olevat tutkijat kokevat epätietoisuutta siitä, kuinka paljon tekemistä päivässä on tarpeeksi. Yliopisto on työympäristönä usein kilpailullinen ja monet tutkijat ovat hyvin uraorientoituneita. He vaikuttavat olevan aina töissä. Kun kokonaiskuva omasta työstä on selkeä ja osaset on palasteltu sopiviksi tehtäviksi niin työpäivän voi päättää varmemmin mielin.

Suunnitelmallisuus auttaa myös asettamaan osaprosesseille rajat. Jos neljän vuoden aikana on tarkoitus tehdä neljä artikkelia ja tiivistelmä, ei yhtä artikkelia voi hillota vuodesta toiseen.

Konkreettiset, olemassa olevat tehtävät helpottavat myös oman työkuorman kokonaisuuden hahmottamista, kun sinua pyydetään tekemään myös asiat x, y, ja z. Sen sijaan, jos takaraivossa on vain epämääräinen ajatus siitä, että pitäisi sitä väikkäriäkin tehdä, on se usein helpompi laittaa sivuun ja suostua ylimääräisiin tehtäviin.

Tunne prosessin hallinnasta ja luottamus omaan tekemiseen

Kirsikkana kakun päällä on, että pienien askelten avulla projekti tuntuu etenevän tasaisemmin eikä mieli täyty syyllisyydestä siitä, että pitäisi tuotakin tehdä. Edistyminen pitää myös yllä motivaatiota ja luo luottamusta itseen ja omaan tekemiseen.

Suunnittelu ja itselle toimivien prosessien löytäminen vie aikaa. Tästä huolimatta panostus kannattaa. Suunnitelmallisuuden merkitys korostuu erityisesti, kun aikaa on käytettävissä rajoitetusti, mikä tulee uskoakseni näkymään tulevaisuudessa tohtorinkoulutukseen liittyvien uudistusten seurauksena entistä vahvemmin myös väitöskirjatyössä.

Millaisia ajatuksia väitöskirjaprosessin ja sen vaiheiden suunnittelu sinussa herättää? Kerro kommenteissa.

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.