Akateeminen CV ja muut tutkijan työnhaun asiakirjat

Tässä kirjoituksessa kerron akateemisen työnhaun asiakirjoista. Opit, mikä on akateeminen CV ja, miksi sellainen kannattaa tehdä jo väitöskirjavaiheessa. Esittelen myös muita tutkijan työnhaun asiakirjoja kuten julkaisuluetteloa ja akateemista portfoliota.

Mikä on akateeminen CV?

Tutkijan työnhaun asiakirjojen laatiminen voi tulla ajankohtaiseksi jo väitöskirjatutkijalle. Esimerkiksi apurahahakuja ja mahdollisia yliopistossa avoinna olevia väitöskirjatutkijan palkallisia paikkoja varten tarvitset yleensä akateemisen CV:n eli tutkijan ansioluettelon. Tutkijan ansioluetteloon kootaan akateemisia ansioita kuten suoritetut tutkinnot, saatu tutkimusrahoitus, työ- ja opetuskokemus sekä erilaiset tutkimuksen ohjaus- ja arviointitehtävät.

Akateeminen ansioluettelo eroaa tavallisesta työnhaussa käytettävästä ansioluettelosta jonkin verran, vaikka molempien tarkoitus on sinänsä samanlainen. Kun perinteisessä ansioluettelossa eritellään työelämän ansioita yleensä, painottaa akateeminen CV sen sijaan akateemisia ansioita. Akateeminen CV on myös syytä tehdä tarkasti annettujen muotovaatimusten mukaan. Muussa työnhaussa on yleensä mahdollista ja joskus varmasti myös toivottavaa tehdä persoonallisempia ratkaisuja.

Miten akateeminen CV tehdään?

Akateemisen CV:n muodosta on olemassa tarkat ohjeet, jotka ovat saatavilla Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) verkkosivuilta. Sivulta löytyy myös mallipohja, jonka avulla omaa ansioluetteloa voi alkaa koostaa. Usein akateemisissa hauissa pyydetään käyttämään suoraan TENK:in mallipohjaan tehtyä ansioluetteloa. Muista kuitenkin tarkastaa asia ja noudattaa tarkasti ansioluetteloa pyytävän organisaation ohjeita.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan koostamat akateemisen CV:n ohjeet koskevat yleisesti kaikkia tutkijoita uravaiheesta riippumatta. Onkin täysin normaalia, että uran alkuvaiheessa monen mallipohjan otsikon alle ei tunnu löytyvän oikein mitään kirjoitettavaa. Tällaisissa tapauksissa kohdan voi jättää pois ja sisällyttää omaan ansioluetteloon vain ne otsikot, joiden alle itsellä on jotain täydennettävää.

Erityisesti uran alkuvaiheessa ei kannata olla liian kriittinen oman kokemuksen ja ansioiden suhteen. Oletko saanut palkintoja kuten gradupalkinnon tai kirjoittanut työssäsi blogitekstin? Nämä voit sisällyttää ansioluetteloon. Onko sinulla ohjauskokemusta tai oletko ollut aktiivinen ainejärjestötoiminnassa? Mukaan vain. Jos tuntuu, ettet keksimälläkään keksi mitään käyttökelpoista, voisitko nyt kirjoittaa jotain pientä yleistajuista? Harkinnan mukaan myös aiempaa ei-akateemista työkokemusta voi kuvata alussa vähän laveammin.

Internetistä löytyy hakemalla jonkin verran tutkijoiden ansioluetteloita, joista voi tarpeen vaatiessa hakea ideoita. Hakutuloksissa kuitenkin painottuvat jo pidemmälle urallaan ehtineiden tutkijoiden ansioluettelot, jotka saattavat oman uran alkumetreillä lähinnä lannistaa. On myös hyvä huomata, että pidemmälle urallaan ehtineillä tutkijoilla monet pienemmät ansiot kuten seminaariesitelmät tai opintojakson kehittämistyö on jo tipautettu ansioluettelosta pois. Tästäkään näkökulmasta niistä ei siis välttämättä ole kovinkaan paljon hyötyä vaikkapa väitöskirjatutkijalle.

Missä vaiheessa akateeminen CV kannattaa tehdä?

Tutkijan ansioluettelossa tarvittavia tietoja kannattaa alkaa kokoamaan mallipohjaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kun pohja omilla perustiedoilla on olemassa, on tietoja myöhemmässä vaiheessa helppo täydentää. CV:ssä kysytään monenlaisia asioita, ja niiden kasaan raapiminen oikeassa hakutilanteessa on valtava työ. CV:tä kannattaa päivittää aina toisinaan, vaikka ei mihinkään olisi juuri sillä hetkellä hakemassakaan. Erilaisista apuraha- ja työpätkistä, seminaariesityksistä jne. kertyy sisältöä varsin nopeasti. Akateeminen CV on hyvä laatia myös englanniksi. Helpommalla pääset, jos työstät molempia versioita suunnilleen samassa tahdissa.

Päivitysten osalta kannattaa kehittää jokin itselle sopiva systeemi. Pohdi päivitätkö uudet tiedot aina heti vai keräätkö johonkin ja päivität kootusti. Itse olen yrittänyt pitää asian melko yksinkertaisena. Minulla on tekstitiedosto, johon kerään ansio- ja julkaisuluetteloon lisättäviä asioita. Siirrän asiat CV:hen (ja julkaisuluetteloon) noin parin kuukauden välein. Päivitystahti riippuu siitä, kuinka paljon lisättävää on milloinkin tullut. Koska olen vielä itsekin urallani melko alkuvaiheessa, olen koonnut CV:hen kaikki pienetkin ansiot. Jossain vaiheessa, kun meriittejä alkaa kertyä, aivan kaiken kirjaaminen ei enää ole tarpeen. Jokaisen haun yhteydessä pitää tietysti miettiä, mitä asioita ansioluetteossa kannattaa kertoa. Kun kaikki on tallessa yhdessä, laajassa CV:ssä, on hakutilanteissa kompaktimpi versio helppo työstää.

Muita akateemisen työnhaun asiakirjoja

Muita akateemisen työnhaun asiakirjoja ovat julkaisuluettelo ja akateeminen portfolio. Tietysti työnhakuun kuuluu myös varsinainen työhakemus. Apurahahakemukseen saatetaan myös pyytää liitteeksi motivaatiokirje, joka vastaa pääpiirteittäin työhakemusta.

Julkaisuluettelo on väitöskirjatutkijallekin oleellinen asiakirja. Myös julkaisuluetteloon on olemassa ohjeet, jotka löytyvät Suomen Akatemian verkkosivuilta. Toisinaan ainakin apurahahakujen yhteydessä julkaisuluettelo tai omat tärkeimmät julkaisut pyydetään liittämään osaksi akateemista CV:tä. Väitöskirjaprojektin alkuvaiheessa tämä tarkoittaa usein koko julkaisuluettelon kopioimista ansioluetteloon, kun omia julkaisuja ei välttämättä vielä ole kovin monta.

Julkaisuluetteloon voi laittaa ainoastaan julkaistuja ja julkaistavaksi hyväksyttyjä julkaisuja. Esimerkiksi lehteen vertaisarviointia varten toimitetut käsikirjoitukset eivät siis vielä kuulu julkaisuluetteloon. Julkaisuluettelossa julkaisut jaotellaan julkaisutyypeittäin omiin ryhmiinsä esimerkiksi vertaisarvioidut tieteelliset artikkelit, tieteelliset kirjat ja ammattiyhteisölle suunnatut julkaisut.

Akateemisen portfolion idea on esitellä laajemmin ja hieman vapaamuotoisemmin henkilön tieteellistä ajattelua. Portfoliossa on sekä tutkimuksellinen että opetuksellinen osuus, joiden painoarvo vaihtelee sen mukaan, onko haettavana oleva tehtävä opetuksellisesti vai tutkimuksellisesti painottunut.

Akateemista portfoliota ei juurikaan tarvita vielä väitöskirjavaiheessa, jollet hae esimerkiksi yliopistolle opetustehtäviin. Ohjeita akateemisen portfolion koostamiseen kannattaa etsiä yliopistojen työnhakijoille suunnatuilta sivuilta. Jos teet opetustyötä jo väitöskirjavaiheessa, kannattaa opiskelijoilta saamaasi palautetta koota ja oman viitseliäisyyden mukaan myös kirjoittaa valmiiksi auki omaan opetusportfolioon. Ne toimivat hyvänä referenssinä ja hakutilanteessa kiität itseäsi, kun olet tehnyt tämän työn jo etukäteen.

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.