Mitä väitöskirjan ohjaukselta voi odottaa?

Edellisessä kirjoituksessa kerroin siitä, millaisia asioita kannattaa ottaa huomioon väitöskirjan ohjaajan valinnassa. Tässä kirjoituksessa pohdin ohjaajan roolia ja sitä, mitä väitöskirjan ohjaukselta voi odottaa.

Väitöskirjan ohjaus tuntuu nousevan esiin usein nimenomaan negatiivissävytteisissä yhteyksissä. Kuitenkin Tieteentekijöiden liiton vuonna 2020 väitöskirjantekijöille sekä lähivuosina väitelleille tutkijoille teettämässä kyselyssä todetaan, että saamaansa ohjaukseen on sisällöllisesti ollut tyytyväisiä noin 2/3 kyselyyn vastanneista. Suunnilleen sama osuus on ollut tyytyväinen myös ohjauksen määrään. Tyytymättömiä ohjaukseen on ollut noin viidennes.

Ainakin tämän kyselyn valossa ohjaus siis vaikuttaisi olevan vähintään hyvällä mallilla. Mielenkiintoista olisi tosin tietää, missä määrin tyytyväisyys ohjaukseen liittyy esimerkiksi väitöskirjatutkimuksen rahoitusmuotoon.

Mitkä ovat ohjaajan tehtävät?

Mitä väitöskirjan ohjaus oikeastaan tarkoittaa? Ohjaajan tehtäväksi voisi lyhyesti määritellä väitöskirjantekijän auttamisen väitöskirjaprosessissa eteenpäin. Tehtävä ei rajoitu pelkästään tutkimuksen sisältöön liittyviin kysymyksiin vaan koskee myös väitöskirjaprosessia kokonaisuutena. Ohjaajan tehtävä on tukea ohjattavaa. Kannustava palaute auttaa ohjattavaa rakentamaan luottamusta omaan tekemiseensä.

Mainitussa Tieteentekijöiden liiton kyselyssä ohjauksen yhteydessä on selvitetty myös uraohjauksen määrää. Ohjaajan tehtäväksi voidaankin lukea ohjattavan tukeminen myös väitöskirjan jälkeisissä uravalinnoissa ainakin vaihtoehdoista keskustelemalla.

Se, missä määrin ohjauksen eri ulottuvuudet kunkin ohjauksessa toteutuvat, on osin yksilöllistä. Asiaan vaikuttavat tietysti väitöskirjatutkijan tarpeet, mutta myös ohjaajan lähestymistapa ohjaukseen. Osa ohjaajista painottaa tutkimuksen sisältöä koskevia kysymyksiä. Toinen on tukena kokonaisvaltaisemmin koko prosessin ajan. Kolmas ajattelee tehtäväkseen lähinnä lähes valmiin käsikirjoituksen kommentoinnin ennen esitarkastusta.

Sille, mitä väitöskirjan ohjauksen tulisi pitää sisällään, tuntuu olevan aika vaikea antaa yleistä määritelmää, koska väitöskirjatutkijoiden lähtökohdat väitöskirjaprosessiin ovat kovin erilaiset. Ohjaajalta vaaditaankin sensitiivisyyttä sen suhteen, millaista ohjausta ja kuinka paljon ohjattava tarvitsee, jotta projektit saadaan maaliin. Ohjaajan kyky huomioida ohjattavan yksilöllisyys on tärkeää. Sama muotti ei sovi kaikille.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta on laatinut oman väitöskirjan ohjausta koskevan suosituksensa “Tutkimuseettisiä näkökohtia väitöskirjan ohjaus- ja tarkastusprosessiin. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ja Suomen yliopistot UNIFI ry:n suosituksia yliopistoille.” Suosituksessa ei kuitenkaan varsinaisesti käsitellä ohjaajan tehtäviä vaan siinä on kuvattu yleistasoisesti esimerkiksi esteellisyyttä ja tekijänoikeuksia koskevia kysymyksiä sekä väitöskirjan esitarkastusprosessiin liittyviä vastuita.

Ohjaussopimus ohjauksen perustana?

Kun opinto-oikeus on myönnetty ja ohjauksesta sovittu, pitää ainakin joissain yliopistoissa ohjaajien ja ohjattavan laatia kirjallinen ohjaussopimus, jossa sovitaan tarkemmin työskentelytavoista ja hahmotellaan väitöstutkimuksen prosessia: mitä tehdään, milloin ja kenen kanssa. Samassa yhteyedessä laaditaan yleensä jatko-opintosuunnitelma, johon kuvataan esimerkiksi suoritettavat opinnot ja niiden ajoitus. Ohjaussopimuksen tekemistä korostetaan myös yllä mainituissa väitöskirjan ohjausprosessia koskevassa suosituksessa.

Ohjussopimuksen laatiminen tarjoaa hyvän tilaisuuden keskustella ohjaajan kanssa ohjaukseen liittyvistä asioista. Vaikka kirjallista ohjaussopimusta ei oma tiedekunta edellyttäisikään, ohjaajan kanssa kannattaa joka tapauksessa jutella, ja etsiä yhteistä näkemystä ohjaukseen liittyvistä käytännöistä heti prosessin alkuvaiheessa.

Muutoin ohjaussopimuksen käytännön merkitys on itselleni jäänyt vähän mysteeriksi. Sopimuksen tarkoitus on sinänsä hyvä. Sen vaikuttavuutta kuitenkin syö se, ettei siihen useinkaan tekemisen jälkeen tunnuta palaavan. Ohjaussopimuksessa sovitaan monista asioista, jotka tarkentuvat vasta prosessin edetessä. Väitöskirjapolun alussa niistä osataan antaa vain summittainen arvio. Monet tuntuvatkin suhtautuvat ohjaussopimuksiin lähinnä lisäbyrokratiana. Tietysti esimerkiksi ohjausta koskevissa ongelmatilanteissa ohjaussopimus saattaa tarjota väitöskirjatutkijalle selkänojaa, mikäli kiistaa aiheuttavasta asiasta on siinä sovittu.

Kuinka usein ohjaajaa voi odottaa tapaavansa?

Yllä mainitussa kyselyssä 1/4 vastaajista on kertonut keskustelevansa ohjaajansa kanssa muutaman kerran kuukaudessa ja noin 1/5 kerran kuussa. Kyselyn perusteella siis vajaa puolet vastaajista saa ohjausta kuukausittain. Säännöllinen ohjaus auttaa pilkkomaan väitöskirjatyötä helpommin lähestyttäviin osiin, mikä usein auttaa myös tutkimuksen tekemisessä eteen päin. Ohjaustapaamiset luovat myös tietynlaista tilivelvollisuutta väitöskirjatutkijalle.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tekemisissä ohjaajansa kanssa läheskään näin paljon. Kiinnostavaa on, että neljännes kyselyyn vastaajista on kertonut olevansa ohjaajan kanssa tekemisissä vain muutaman kerran vuodessa. Suuresta vaihtelusta huolimatta ohjauksen määrään on ollut tyytyväisiä vajaa 2/3 kyselyyn vastanneista. Tulos kuvaa hyvin väitöskirjatutkijoiden ohjaustarpeiden vaihtelevuutta. Lisäksi vastauksien kohdalla on otettava huomioon tieteenalakohtainen vaihtelu. Jos työtä tehdään esimerkiksi osana ohjaajan tutkimusryhmää, kohtaamisia ja keskustelua tulee luonnollisesti enemmän.

Ohjaajan kanssa asioidessa on väitöskirjatutkijan hyvä olla itse aktiivinen. Vaikka ohjaaja olisikin sitoutunut työsi ohjaukseen, on hänellä todennäköisesti paljon myös kaikkea muuta työtä. Jos siis ohjaustapaamiset on sovittu pidettäväksi esimerkiksi kahden kuukauden välein, ole ajoissa yhteydessä ja sovi tarkemmasta ajasta tai kalenteroikaa vaikka tapaamisia pidemmälle ajalle samalla kertaan.

Yleinen ongelma väitöskirjatutkijoiden piirissä vaikuttaa edelleen olevan se, ettei omaan ohjaajaan saa kovin helposti yhteyttä. Ohjaaja ei välttämättä vastaa hänelle lähetettyihin sähköposteihin tai muihin yhteydenottoihin. Jos vastausta esimerkiksi tapaamisaikakyselyyn ei muutamaan päivään kuulu, ota yhteyttä uudelleen. Jos viestejä lähtee useampi, mutta saapuneiden viestien kansioon ei tipahda vastausta kannattaa yrittää soittaa tai mennä työhuoneelle tapaamaan esimerkiksi vastaanottoaikana, jos ohjaajalla sellainen on.

Osin ohjaajan tavoittamattomuus selittyy yliopiston opetushenkilökunnan jo ennestään suurella työtaakalla, mutta myös ohjaajien asenoituminen ohjaukseen vaihtelee. Tämän vuoksi potentiaaliselta ohjaajalta kannattaa kysellä jo ennen ohjaussuhteen alkamista työskentelytavoista ja myös jo olevien ohjattavien määrästä. Valitettavasti kovin monelle nämä eivät ole sellaisia asioita, jotka tulevat mieleen, kun jatko-opintoihin ollaan hakeutumassa.

Jos ohjaajaa ei lukuisista yhteydenotoista huolimatta tavoita, on tilanne sitten jo hankalampi. Liian pitkäksi aikaa ei asian kanssa kannata alkaa odottamaan. Ongelmatapauksissa kannattaa ottaa yhteyttä tiedekuntaan ja alkaa selvittää asiaa heidän avullaan.

Onko ohjaajalla vastuuta prosessin etenemisestä?

Entäpä jos tilanne onkin toisin päin. Onko ja kuinka paljon ohjaajalla vastuuta ohjattavasta tai ylipäätään prosessin etenemisestä? Pitääkö esimerkiksi väitöskirjantekijän perään kysellä, jollei hänestä kuukausiin kuulu mitään?

Tämä on kysymyksenä jo hankalampi. Selvää tietysti on, että ensisijainen vastuu on väitöskirjatutkijalla itsellään ei ohjaajalla. Toisaalta kuitenkin usein yksikin viesti ohjajan suunnalta ja keskustelun avaaminen saattaa olla hyvinkin merkittävä tekijä tutkimusprosessin etenemisen suhteen. Toisaalta mikäli kontaktointiyritykset jäävät toistuvasti ilman vastausta, ei ohjaajaltakaan voida vaatia loputonta aktiivisuutta.

Millaisia kokemuksia sinulla on väitöskirjan ohjauksesta? Oliko sinulle prosessin alkuvaiheessa selvää se, mitä väitöskirjan ohjaukselta voi odottaa?

Lähde: Wisker, G., Exley, K., Antoniou, M., & Ridley, P. (2008). Working one-to-one with students: supervising, coaching, mentoring, and personal tutoring. New York: Routledge.

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.