Viisi vinkkiä: Mistä aihe väitöskirjaan?

Tuntuuko väitöskirjan aiheen keksiminen vaikealta? Tässä kirjoituksessa kerron viisi vinkkiä siihen, mistä aihe väitöskirjaan voisi löytyä. Tai ehkä aihe on jo mielessäsi? Siinä tapauksessa kannattaa skrollata sivun loppuun. Siellä kerron, miten valitusta aihepiiristä lähdetään jalostamaan varsinaista tutkimusaihetta.

Ensimmäinen varsinainen askel väitöskirjaprosessin käynnistämiseksi on opinto-oikeuden hakeminen valitsemastasi yliopistosta omaan tutkimusaiheeseesi sopivasta tohtoriohjelmasta. Jo ennen tätä tapahtuu kuitenkin paljon. Liikkeellä kannattaakin olla ajoissa, sillä jo ennen varsinaista hakuvaihetta on useita asioita, jotka sinun täytyy hoitaa, jotta hakeminen on käytännössä edes mahdollista.

Ensimmäinen asia, jonka tarvitset väitöskirjaprosessin käynnistämiseksi, on aihe, jota alat väitöskirjassasi tutkimaan. Aiheenvalinta herättää monissa kysymyksiä, mikä on ymmärrettävää, koska saman aiheen parissa tulet viettämään vuosia. Yksi tärkeimmistä kriteereistä aiheen valinnassa onkin se, että sen pitäisi kiinnostaa sinua. Kiinnostusta pitäisi olla ainakin sen verran, että pystyt elämään aiheen kanssa useamman vuoden.

Liian paljon ei kannata kuitenkaan energiaa käyttää sen pohtimiseen, onko aihe mielenkiintoinen vielä kahden tai kolmen vuoden päästä. Hyvin todennäköistä on, että tulet joka tapauksessa jossain vaiheessa kyllästymään aiheeseesi. Jos aihe kiinnostaa sinua aidosti nyt, anna palaa. On myös hyvä tiedostaa, että tutkimusasetelmasi tulee muuttumaan ainakin jonkin verran tutkimusmatkan varrella. Näin ollen, vaikka aiheen valitsemisen parissa on hyvä viettää muutama hetki, on jo alussa hyvä olla tietoinen myös siitä, että kokonaisuus tulee prosessin aikana elämään enemmän tai vähemmän. Tämä on luonnollinen osa prosessin kehityskaarta. Kun ymmärryksesi aiheesta lisääntyy, jonkinlaisia muutoksia tulee väistämättä.

Mistä tutkimusaiheita sitten löytyy?

1. Tutkimusryhmän tarpeet

Toisinaan tutkimusryhmät rekrytoivat väitöskirjatutkijoita tekemään suoraan jotakin tiettyä tutkimusta. Joskus tutkimusryhmiin rekrytoitavilta väitöskirjantekijöiltä edellytetään jo olemassa olevaa jatko-opinto-oikeutta kyseiseen yliopistoon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sisälle on pitänyt jo päästä jollakin toisella aiheella. On kuitenkin myös mahdollista, että henkilö palkataan ryhmään ilman jatko-opinto-oikeutta projektitutkijana, sillä edellytyksellä, että hän hakee opinto-oikeutta yliopiston seuraavassa haussa. Tutkimusryhmiä on monenlaisia ja tieteenalojen käytännöt tässäkin suhteessa vaihtelevat.

Jos teet väitöskirjasi osana tutkimusryhmää, väitöskirjatutkimuksen aihe tulee suoraan tutkimusryhmän tarpeista. Pääset siis suoraan työhön ja vältyt valinnan vaikeudelta. Kääntöpuolena on, että omaa harkintavaraa väitöskirjantekijälle ei yleensä juuri jää. Siinä vaiheessa, kun väitöskirjantekijä tulee mukaan porukkaan, tutkimuksen kysymyksenasettelut ovat usein jo hyvin pitkälle pohdittu.

2. Omat opinnäytteet

Yksi vaihtoehto on jatkaa aiemman tai aiempien opinnäytteidesi aihepiirien parissa. Tämän vaihtoehdon etuna on, että olet perehtynyt aihepiiriin jo jonkin verran – ainakin kotimaisen tutkimuksen osalta, joten se on sinulle jo hieman tuttu. Tutkimustyötä ei siis tarvitse aloittaa aivan nollista. Itse noudatin tätä mallia enkä oikeastaan edes pohtinut muita vaihtoehtoja. Gradua kirjoittaessa sivumäärä tuli täyteen juuri kun asia alkoi käydä kiinnostavaksi, joten pohdintaa piti luonnollisesti päästä jatkamaan väitöskirjassa.

Kääntöpuolena saattaa olla, että koska aihepiiri on jo tuttu, siihen kyllästyy nopeammin kuin täysin uuteen aiheeseen. Jos opinnäytteiden aihepiirit tuntuvat loppuun kalutuilta heti kättelyssä, kannattaa etsiä aihetta muualta.

3. Omat taidot ja kiinnostuksen kohteet

Yksi vaihtoehto lähteä haarukoimaan aihetta on pohtia omia taitoja ja erityisiä kiinnostuksen kohteita. Ehkä mielessäsi on jokin tematiikka tai arjen pulma, joka sinua kiinnostaa ja johon haluaisit syventyä tarkemmin? Onko sinulla erityisiä taitoja, harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita? Missä tahansa näistä voi pesiä aihe väitöskirjaan.

4. Tutkimusaihe omasta työstä

Jo työelämässä olleiden väitöskirjatutkijoiden keskuudessa on käsittääkseni erittäin yleistä, että oma tutkimusaihe löytyy työn kautta. Ehkä olet työssäsi törmännyt johonkin käytännön ongelmaan tai ilmiöön, johon haluaisit syventyä tutkimuksessa? Toisinaan toiveita tutkimuksen aihepiiristä voi tulla myös työnantajalta.

5. Ajankohtaiset aiheet

Tutkimusaihe voi löytyä myös ajankohtaisesta julkisesta keskustelusta. Seuraamalla keskustelua voit löytää teemoja, jotka kiinnostavat sinua ja joita haluaisit ymmärtää paremmin. Aihe väitöskirjaan voikin löytyä vaikka sanomalehdestä tai ajankohtaisohjelmasta.

Aihe väitöskirjaan valittuna. Mitä seuraavaksi?

Kuten huomasit, tutkimusaiheita on joka puolella. Tutkimuksen kohteena olevan aihepiirin valinta on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Seuraavaksi aihe pitää rajata ja muotoilla toteutettavissa olevaksi tutkimukseksi. Lisäksi sinun pitää valita näkökulma, josta tutkimuksesi aihetta tarkastelet.

Kun tutkimuksen aihepiiri on valittu, seuraava askel on tutustua olemassa olevaan tutkimuskirjallisuuteen ja selvittää, millaisia tutkimuksia kyseisestä aiheesta on tehty. Tässä vaiheessa ei tarvita vielä syvällistä analyysiä, mutta sinulla pitäisi olla tuntuma siihen, millaisista näkökulmista ja millaisin menetelmin ja aineistoin tutkimusaihettasi on tutkittu. Näin et suotta lähde toistamaan jo toteutettuja tutkimuksia – tosin joissain tapauksissa vanhan tutkimuksen toistaminen ja vertaileva ote nykyajassa kerättyyn aineistoon voi olla ihan perusteltu.

Tutkimuksen tulee kuitenkin tuottaa uutta tietoa, joten sen vuoksi kuva siitä, mitä on jo tehty, on tärkeä. Kartoittamalla jo tehtyä tutkimusta saatat myös huomata tutkimusaukon, jota voit omalla tutkimuksellasi lähteä paikkaamaan. On myös mahdollista, että aihettasi ei ole vielä tutkittu lainkaan tai ainakaan kovin paljon, mikä tietenkin mahdollistaa enemmän kuin jo tutkitummat teemat.

Tutkimusaihettasi ja siihen liittyviä asioita voit ideoida ja hahmotella erilaisia menetelmiä hyödyntäen. Yksi helppo ja yleisesti tunnettu tapa on laatia ajatus- tai miellekartta (mind map), jossa kirjoitat paperin keskelle oman tutkimusaiheesi, ja sen jälkeen lähdet kokoamaan sen ympärille aiheeseen liittyviä sanoja, jotka yhdistät keskussanaan viivalla. Seuraavaksi teet saman toisella ja sen jälkeen kolmannella kehällä oleville sanoille. Jos konsepti on vieras, internetistä löytyy paljon kuvallisia ohjeita.

Viimeistään siinä vaiheessa kun tutkimuksen karkeat rajaukset ja näkökulma alkavat olla itselläsi mielessä kannattaa alkaa kartoittaa mahdollisia väitöskirjan ohjaajia ja yliopistoja, joista voisit jatko-opinto-oikeutta hakea. Se on kuitenkin jo toinen tarina, josta kerron seuraavassa kirjoituksessa.

Onko tutkimusaiheen keksiminen tuottanut sinulle haasteita? Kuulisin mielelläni kokemuksiasi kommenteissa.

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.