Yleiset kirjoittamisen esteet ja kuinka päästä niistä yli

Pitäisikö kirjoittaa tutkimusta, mutta aikaa ei millään tahdo löytyä? Tai ehkä ajattelet, että vielä on liian aikaista kirjoittamiselle, mutta teoksen X luettuasi, olet varmasti valmis? Kuulostaako tutulta? Minusta kyllä. Molemmissa tapauksissa kyse on kirjoittamisen esteistä, joista kerron tässä kirjoituksessa. Kirjoittamisen esteet ovat tavallisia, ja lähes jokainen tutkija kohtaa niitä jossain vaiheessa. Sinänsä kyse on harmittomista jutuista, mutta jos esteisiin ei puututa, ne voivat hidastaa tai jopa pysäyttää kirjoitusprosessin. Postauksen luettuasi tiedät, mitkä ovat yleiset kirjoittamisen esteet ja millaisilla keinoilla voit päästä niistä yli ja edetä kirjoittamisessasi.

1. Ei ole aikaa

Usein ajanpuutteessa on kyse jostakin muusta

Ehkä yleisin syy, joka estää kirjoittamisen aloittamisen, on koettu ajanpuute. Kirjotan melko rutinoituneesti joka arkipäivä, mutta silti saan toisinaan itseni kiinni ajattelemasta, ettei minulla juuri tänään olisi aikaa kirjoittaa. Usein ajanpuutteen kohdalla kyse ei olekaan siitä, etteikö aikaa olisi, vaan jostakin aivan muusta kuten epävarmuudesta oman osaamisen suhteen, huonoista työskentelytavoista tai omista epärealistisista odotuksista. Toisinaan myös ihan siitä, että olisi niin paljon kaikkea muutakin paljon hauskempaa tekemistä.

Hyvä keino taklata ”ajanpuutetta” on tehdä siitä rutiini aikatauluttamalla kirjoittamisaika kalenteriin. Muista aloittaa pienestä. Liian pitkä kirjoitusaika luo turhia paineita. Kokeile halutessasi ajanhallintatekniikoita, kuten Pomodoro-tekniikkaa.

Jos kyse on siitä, ettet tiedä, mistä aloittaa tai mitä tehdä, aloita jostain. Tekeminen yleensä selkeytyy, kun pääset vauhtiin. Kirjoittaminen ei ole vaarallista. Kukaan ei kuole, jos ensi viikolla huomaat kirjoittaneesi tänään puuta heinää. Pyyhit pois vaan. Turhaksi koettu työ saattaa toki harmittaa, mutta jos pääsit huonolla tekstillä tekemisessä vauhtiin, oliko se sittenkään turhaa vaikkei väikkäriisi päätynytkään?

Jos sinulla ei ole hajuakaan, mitä tehdä, kysy apua ohjaajaltasi. Aivan alussa työhön pääsee hyvin käsiksi lukemalla muutaman keskeisen teoksen, tekemällä niistä lyhyet kuvaukset ja alkamalla rakentaa teoriaosuutta niiden pohjalta.

Saattaisit tykätä myös näistä.

Kuinka opettelin kirjoittamaan joka päivä?

Monografiaväitöskirjan kirjoittamisen vaiheet

Artikkeliväitöskirjan kirjoittamisen vaiheet

Joskus kyse voi olla myös omista epärealistisista odotuksista. Sen hyväksyminen, etteivät päivät ole yhteismitallisia sen suhteen, kuinka paljon saat aikaan, on välttämätöntä, jos haluat rakentaa kestävän kirjoitusrutiinin. Se, kuinka paljon saat kirjoitettua, riippuu paitsi siitä, mitä osiota tutkimuksestasi olet kirjoittamassa, myös ihan vain päivän olotilasta muutenkin. Joskus kirjoittaminen takkuaa ja tällaisena päivänä jo se, että saat vähänkin paperille, on jo hyvä.

Joskus ajanpuute on todellista

Toisinaan tietysti se, ettei aikaa ole, pitää paikkansa. Tämä pätee erityisesti, jos väikkäriä tekee muun työn ohessa. Tunnit tuntuvat loppuvan kesken. Väitöskirja ei kuitenkaan valmistu kirjoittamatta. Jos kuukaudet kuluvat, mutta kirjoitustyölle ei vain ole aikaa, pitää asian ääreen istua hetkeksi ja pohtia, mistä ajanpuutteessa on kyse. Onko kyse todella siitä, ettei aikaa ole vai kuitenkin jostakin yllä mainitsemastani tai sen kaltaisesta syystä?

Jos ajanpuute on todellinen, on omaa ajankäyttöä järjestettävä uudelleen. Kun hait opinto-oikeutta, kuinka ajattelin väitöskirjaa työn ohella edistäväsi? Miksi suunnitelmasi ei toiminut? Mistä asiasta voisit luopua tai mitä asioita voisit delegoida edes joinakin päivinä, jotta saisit aikaa kirjoittamiselle?

Älä aseta odotuksia liian korkeiksi. Raivaa ensin vaikka puoli tuntia kolme kertaa viikossa. Tiedän, että ajatus saattaa tuntua hölmöltä, eihän tuossa ajassa ehdi kuin istua alas ja avata tiedostot. Kun pääset kirjoittamiseen kiinni, huomaat kuitenkin, että saat aikaan ajattelemaasi enemmän lyhyessäkin ajassa. Kun alat löytää rutiinia, voit pidentää aikaa. Aikaa alkaa usein löytyä enemmänkin, kun tekeminen pääsee vauhtiin. Opit myös kirjoittamaan, mitä kummallisimmissa paikoissa kuten odotushuoneissa tai työmatkabussissa.

2. Liiallinen lukeminen

Toinen yleinen este kirjoittamiselle on tunne, että sinun täytyy lukea vielä yksi artikkeli tai kirja ennen kuin voit aloittaa. Tämä voi johtaa loputtomaan lukemiskierteeseen, jossa kirjoittaminen jää taka-alalle. Pahinta on, jos et lukiessasi tee tekstiin mitään merkintöjä tai muistiinpanoja. Sen seurauksena joudut luultavasti lukemaan suuren osa jo lukemastasi uudestaan.

Tutkimuksen tekemisen alkuvaiheisiin kuuluvaa tutkimuskentän kartoittamista ja vähän päämäärättömänkin oloista selailua lukuun ottamatta, ole tiukkana lukemisen kanssa.Aseta sille rajat, jonka jälkeen siirryt kirjoittamiseen. Voit esimerkiksi päättää, että luet tietyn määrän artikkeleita tai käytät tietyn ajan lukemiseen ennen kuin aloitat kirjoittamisen.

Käytä lukemista kirjoittamisen tukena. Muista, että kirjoittaminen itsessään on prosessi, joka auttaa sinua jäsentämään ajatuksiasi ja kehittämään argumenttejasi. Voit aina palata lukemaan lisää ja paremmin tarvittaessa, mutta tärkeintä on aloittaa kirjoittaminen ja siirtää ajatuksesi paperille. Väitöskirja on iso kokonaisuus. Sitä ei ole mahdollista prosessoida ajatuksen tasolla valmiiksi ennen kuin siirryt kirjoittamiseen.

3. Liiallinen aineiston analysointi

Samankaltainen este liiallisen lukemisen kanssa on liiallinen aineiston analysointi. Kun käytät liikaa aikaa aineiston analysointiin, jäät jumiin yksityiskohtiin ja saatat menettää kokonaiskuvan. En tarkoita, etteikö analyysissä pitäisi olla huolellinen. Tietenkin. Ylianalysointi ja liiallinen monimutkaisuus eivät kuitenkaan vie eteenpäin vaan voivat estää sinua kirjoittamisen aloittamisessa ja aiheuttavat turhautumista.

Aseta itsellesi määräaikoja analyysin tekemiselle. Ne auttavat sinua keskittymään olennaiseen ja välttämään liiallista viivyttelyä. Muista myös, että täydellisyys ei ole aina mahdollista – joskus on parempi saada jotain valmiiksi kuin pyrkiä täydellisyyteen. Hyväksy, että virheet ovat osa oppimisprosessia ja että voit aina palata ja parantaa kirjoittamaasi myöhemmin.

4. Epätäydelliset olosuhteet

Saatat ajatella, että kirjoittaminen sujuisi paremmin, jos työskentelyolosuhteesi olisivat paremmat – hiljainen ympäristön, mukava ja kaunis työtila ja uusimmat työskentelyvälineet. Usein tällainen ajattelu voi kuitenkin estää meitä aloittamasta kirjoittamista, koska täydellisiä olosuhteita on harvoin tarjolla. Ergonomiasta ja valaistuksesta kannattaa ehdottomasti pitää huolta, mutta muutoin kirjoittaminen sujuu vallan mainiosti ilman viimeisimpiä välineitä ja somen seesteisiä työtiloja.

Täydelliset olosuhteet eivät ole välttämättömiä tehokkaalle kirjoittamiselle. Luo toimiva työtila nykyisillä resursseillasi. Järjestä kirjoittamispaikkasi niin, että se on mahdollisimman mukava ja häiriötön, tai käytä melua vaimentavia kuulokkeita, jos ympäristösi on meluisa. Monet kirjoittajat työskentelevät epätäydellisissä olosuhteissa ja edistyvät siitä huolimatta. Tärkeintä on löytää tapa, joka toimii sinulle nykyisissä olosuhteissasi sen sijaan, että odottaisit täydellistä hetkeä.

5. Inspiraation odottelu

Pitäisi kirjoittaa, mutta ei ole inspiraatiota. Tuttua?

Monet uskovat, että kirjoitusinspiraatio on edellytys kirjoittamisen aloittamiselle. Näin ei kuitenkaan ole. Ajatus voi sen sijaan johtaa pitkiin viivästyksiin ja turhautumiseen, kun inspiraatiota ei tunnu löytyvän.

Aloita kirjoittaminen säännöllisesti, vaikka et tuntisi inspiraatiota. Kirjoittaminen on taito, joka kehittyy harjoittelemalla, ja usein inspiraatio ja kirjoitusmotivaatio seuraavat toimintaa, ei päinvastoin. Voit esimerkiksi asettaa itsellesi päivittäisen kirjoitusaikataulun ja pitää siitä kiinni riippumatta siitä, miltä sinusta tuntuu. Muista myös, että jokainen kirjoitettu sana vie sinut lähemmäs valmista väitöskirjaa, ja jokainen pieni edistysaskel on askel oikeaan suuntaan.

Suurimpana osana päivistä en koe kirjoittamisen aloittamista millään tavalla inspiroivana. Jos voisin, valitsisin jotain muuta ajankulua. Innostus tekemiseen herää kuitenkin tekemisen myötä ja joskus – ei aina – lopettaminen on vaikeaa.

Luitko jo tämän. Kuinka säilyttää motivaatio väitöskirjatyössä?

6. Välttely

Kirjoittamisen välttely on yleinen kirjoittamisen este. Usein tarjolla olisi niin paljon hauskempaa ja nopeammin palkitsevaa tekemistä kuin kirjoittaminen, että päädymme tekemään muita, vähemmän tärkeitä tehtäviä välttääksemme kirjoittamista. Tekemisen ei aina tarvitse olla hauskaa. Myös siivoaminen, tenttien arviointi ja kymmensormijärjestelmän opetteleminen (kokemusta on!)  palvelevat hyvin välttelytarkoitusta.

Tunnista välttelyn syyt ja käsittele ne. Välttely voi johtua esimerkiksi pelosta epäonnistua, täydellisyyden tavoittelusta tai yksinkertaisesti siitä, että tehtävä tuntuu ylivoimaiselta. Kuulostaako tutulta? Välttely on läheisesti kytköksissä muihin kirjoittamisen esteisin. Usein ajanpuutteessa ja ylitekemisessä on lopulta kyse enemmän välttelystä kuin siitä, ettei aikaa olisi tai lukemista olisi vielä rästissä. Kun tiedostat syyt kirjoittamisen välttelylle, voit alkaa työstää niitä ja löytää keinoja niiden taltuttamiseksi.

Välttelyn taltuttamiseksi voit kokeilla esimerkiksi erilaisia tuottavuuden lisäämiseen kehitettyjä tekniikoita, kuten “syö sammakko” -tekniikkaa (tee vaikein tehtävä ensin). Tämä tarkoittaa, että aloitat päivän vaikeimmalla tai epämiellyttävimmällä tehtävällä eli tässä tapauksessa kirjoittamisella, jolloin saat sen pois alta ja voit keskittyä muihin tehtäviin ilman, että se painaa mieltäsi. Tekniikka auttaa sinua myös tuntemaan olosi tuotteliaaksi ja motivoituneeksi, kun olet saanut kirjoittamisen suoritettua.

Kirjoittamisen esteistä ei pääse koskaan kokonaan eroon

Nyt tiedät, mitkä ovat yleiset kirjoittamisen esteet ja millaisilla keinoilla voit päästä niistä yli. Kirjoittamisen esteiden tunnistaminen ja taltuttaminen auttaa sinua pysymään aikataulussa ja tekee tutkimuksen tekemisestä mukavampaa. Kun opit hallitsemaan kirjoittamisen esteitä, voit keskittyä tutkimukseesi ja edistyä siinä nopeammin. Muista kuitenkin, että jokainen kirjoittaja kohtaa kirjoittamisen esteitä. Niistä voi päästä yli, mutta en usko, että niistä koskaan pääsee kokonaan eroon.

Kirjoittamisen haasteiden kampittamiseen en voi olla taas suosittelematta professori Paul J. Silvian teosta How to write a lot: A practical guide to productive academic writing.

Mitkä yleiset kirjoittamisen esteet ovat sinulle tutuimpia, ja kuinka olet päässyt niistä yli? Olisi kiva kuulla kommenteissa.

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.