Mitä aloittelevan tutkijan kannattaa ottaa yhteiskirjoittamisessa huomioon?

Yhteisartikkelit ja sen myötä myös yhteiskirjoittaminen vaikuttavat olevan yhä yleisempiä tapoja tehdä ja julkaista tutkimusta alalla kuin alalla. Edes väitöskirjassa ei kaikkien artikkelien tarvitse olla sellaisia, joissa ainoana kirjoittajana on väitöskirjatutkija itse. Väitöskirjaa tekeville tutkijoille yhteiskirjoittaminen voi tarjota arvokkaita mahdollisuuksia oppia tutkimuksen tekemistä ja luoda akateemisia verkostoja. Tässä blogipostauksessa kerron yhteiskirjoittamisesta ja tuon esiin omia kokemuksiani siitä, mitä aloittelevan tutkijan kannattaa ottaa yhteiskirjoittamisessa huomioon. Lopuksi jaan muutamia vinkkejä onnistuneeseen yhteiskirjoittamiseen

Miksi yhteiskirjoittaminen kannattaa?

Yhteiskirjoittaminen tarkoittaa tutkimusartikkelin, raportin tai muun akateemisen julkaisun kirjoittamista useamman henkilön yhteistyönä. Akateemiset julkaisut ovat yhä useammin monen kirjoittajan projekteja, joissa hyödynnetään tiimityöskentelyä ja jokaisen tutkijan erikoisosaamista. Joillain aloilla yhteiskirjoittaminen on toki ollut valtavirtaa jo pidempää.

Yhteiskirjoittamisessa on paljon hyvää. Se tarjoaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä usein melko yksinäiseen tutkimustyöhön. Väitöskirjavaiheessa yhteiskirjoittaminen tarjoaa tärkeitä oppimismahdollisuuksia alkaen tutkimusartikkelin tekemisen perusteista monitieteisiin projekteihin, joissa eri alojen lähestymistapoja yhdistetään. Se auttaa myös laajentamaan verkostoja ja voi nopeuttaa tutkimusjulkaisujen syntymistä. Parhaimmillaan prosessi on monin muidenkin tavoin antoisa, kuulemani mukaan myös kokeneimmille tutkijoille.

Yhteiskirjoittamiseen liittyy kuitenkin myös monenlaisia haasteita ja mahdollisesti hankaliksikin ristiriidoiksi kehittyviä asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon jo prosessin alussa. Näiden asioiden merkitys ei välttämättä tunnu kovin suurelta etukäteen, mutta jos asiat menevät vikaan ne saattavat muodostua jopa projektin kannalta ratkaiseviksi. Erityisesti uran alkuvaiheessa olevan tutkijan kannattaa pitää näitä asioita prosessin alussa esillä, jotta mahdollisissa ongelmatilanteissa hänellä olisi jotain, mihin tukeutua.

Roolien ja vastuiden selkeä sopiminen ennen aloittamista

Yhteiskirjoittamisen jouhevan etenemisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että projektiin osallistuvat sopivat etukäteen rooleista ja vastuista sekä myös kirjoitusjärjestyksestä. Tämä vaihe saattaa tuntua teennäiseltä ja turhalta, minkä vuoksi se usein taidetaan ohittaa kokonaan. Selkeä roolien sopiminen alusta alkaen tekee yhteiskirjoittamisesta kuitenkin huomattavasti sujuvampaa, mikä mahdollistaa mukavamman kirjoitusprosessin, jolla on alku ja myös loppu. Selvää tietysti on, että suunnitelmat voivat prosessin edetessä muuttua. Sen tulisi kuitenkin tapahtua yhteisymmärryksessä ja tietoisesti.

Jos rooleista ja vastuista ei alkuvaiheesta sovita, kirjoitusprosessin edettyä niihin saattaa olla hankala palata. Erityisesti jos on käynyt niin että työmäärä on jakautunut epätasaisesti tai eri tavoin kun oli tarkoitus. Esimerkiksi väitöskirjatutkijana olet päätynyt tekemään suurimman osan työstä, mutta olet siitä huolimatta viiden hengen tiimissänne kirjoittajalistalla kolmantena tai neljäntenä. Ei kuulosta reilulta, valitettavan tutulta kyllä. Jos muut tutkijat ovat jo pidemmällä urallaan ja joku heistä on esimerkiksi ohjaajasi, asia voi olla hyvin vaikea ottaa esille erityisesti, jos sopimusta työn jakautumisesta ei ole tehty.

Kirjoitusprojektien alussa on myös hyvä laajemmin keskustella artikkelista ja varmistaa, että kaikki tiimin jäsenet ovat samalla sivulla siitä, mitä projektissa tavoitellaan. Tämä tarkoittaa paitsi sisällöllisiä asioita myös työnjakoa, yhteistä ymmärrystä aikatauluista ja projektin etenemisestä. Säännölliset tapaamiset ja kommunikaatio ovat tässä avainasemassa. Olen huomannut, että säännölliset tapaamiset, joissa käydään läpi sen hetkinen tilanne ja sovitaan seuraava ajankohta sekä se, mitä kukin tekee siihen mennessä, helpottavat prosessin etenemistä. Jos päätetään että katsellaan joskus kuukauden päästä, aikaa menee tuplasti ennen kuin ollaan taas yhdessä koolla ja työn eteneminen on usein olematonta.

Iso vai pieni kirjoittajatiimi?

Yhteiskirjoittamista voi tehdä monenlaisissa kokoonpanoissa ja niihin kaikkiin liittyy omat luontaispiirteensä. Jos kaikki kirjoittajat ovat saman tieteenalan edustajia kirjoittajien roolit ja lopputulos ovat luonnostaan hieman erilaisia kuin vaikkapa monitieteisessä projektissa, jossa jokainen kirjoittaja saattaa tarkkailla aihetta eri tieteenalan näkökulmasta.

Yhteisartikkeleita tehdään monen kokoisissa tiimeissä. Joillakin tieteenaloilla isommat kokoonpanot ovat tyypillisempiä ja toisilla kolmekin kirjoittajaa on jo paljon. Pienen porukan etuna on, että pienempää kirjoittajatiimiä on yleensä helpompi hallita ja aikaa yhteisille tapaamisille on helpompi löytää. Kommunikaatio on usein myös suoraviivaisempaa, ja päätöksenteko on nopeampaa. Pienessä tiimissä roolit ovat selkeämmät.

Isompi kirjoittajatiimi tuo mukanaan monipuolisempaa asiantuntemusta, mikä voi olla hyödyllistä. Samalla suurempi tiimi voi kuitenkin tehdä prosessista monimutkaisemman ja sen koordinaatiosta haastavampaa. Tutkimusprojekti on yleensä pitkä ja yhteisen ajan löytäminen ison porukan kanssa tasaisesti pidemmällä aikajänteellä saattaa osoittautua haastavaksi, mikä vaikuttaa koko projektin etenemiseen. Isommassa porukassa on myös helpompi jäädä vapaamatkustajaksi. Erityisesti suuremmissa tiimeissä olisikin tärkeää pitää jokaisen rooli ja vastuu selkeänä ja sopia tarkasti seuraavien vaiheiden aikataulusta. Ensimmäiseltä kirjoittajalta vaaditaan tällöin eri tavalla projektinhallinta ja -johtamistaitoja kuin pienemissä tiimeissä.

Monitieteisyys ja sen haasteet yhteiskirjoittamisessa

Kun yhteistyötä tehdään eri tieteenalojen asiantuntijoiden kanssa, saadaan laajempi näkökulma tutkimusaiheeseen. Tämä voi rikastuttaa tutkimusta ja tarjota uutta ymmärrystä monimutkaisista ongelmista. Monitieteisyyteen liittyy myös haasteita, jotka etenkin aloittelevan tutkijan kannattaa ottaa yhteiskirjoittamisessa huomioon.

Jos kirjoitusprojekti on monitieteinen, saatat olla kirjoittajista ainoa oman tieteenalasi edustaja. Uran alkuvaiheessa se saattaa olla jännittävää, sillä omaan osaamiseen voi liittyä epävarmuutta. Väitöskirjatutkijan kohdalla artikkelin aihe kuitenkin tällaisissa tapauksissa tavallisesti liittyy omaan väitöskirjaan, jonka tematiikasta sinua parempaa asiantuntijaa saa etsiä. Luota siis omaan osaamiseesi. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi tietää kaikki ja se on ok myös sanoa.

Eri tieteenaloilla saattaa olla erilaisia tyylejä tehdä ja kirjoittaa. Myös menetelmiin tai aineiston käsittelyyn saattaa liittyä vähän erilaisia lähestymistapoja. Varmistakaa siis, että olette samalla sivulla myös näiden suhteen. Pelkkä olettaminen voi kostautua myöhemmin. Yhteistyön sujuminen vaatii avoimuutta ja kykyä sopeutua uusiin näkökulmiin.

Monitieteisessä tutkimuksessa valmiin artikkelin pitää palvella jollain tavalla kaikkien mukana olleiden alojen vaatimuksia. Tämä on ehkä vähän hankalakin yleistys, mutta tarkoitan sitä, että tässäkin mielessä avarakatseisuus ja sopeutumiskyky ainakin jossain määrin on välttämätöntä. Kaikkea ei tietenkään voi tai tarvitse hyväksyä, mutta jokaisessa yksityiskohdassa ei voi myöskään roikkua vain oman alan lähtökohdista. Toisinaan riittää, että asia sanotaan tarpeeksi hyvin kaikkien kannalta, vaikka se ei eri näkökulmista olisikaan ihan justiinsa. Tässä on ollut itsellenikin opettelemista, sillä tarkkuus ja se, miten asiat sanoo, on oikeustieteessä äärimmäisen tärkeää. Mutta jos tästä näkökulmasta lähtisin monitieteisessä projektissa jokaista lausetta viilaamaan, ei yhteiskirjoituspyyntöjä taitaisi kovin pitkään tulla.

Vinkkejä onnistuneeseen yhteiskirjoittamiseen

• Aloittakaa projekti keskustelemalla rooleista, tavoitteista ja aikatauluista.
• Varmistakaa, että joku (yleensä ensimmäinen kirjoittaja) hallitsee kirjoitusprojektia alusta loppuun
• Hyödyntäkää monitieteisyyden tuomia mahdollisuuksia, mutta olkaa tietoisia sen mahdollisista haasteista.
• Valitkaa tiimin koko huolella ja muistakaa, että sekä pienessä että suuressa tiimissä on omat etunsa.
• Nostakaa mahdolliset ongelmat tai hankalat asiat esille heti. Yleensä odottelu vain pahentaa tilannetta.
• Kokeilkaa rohkeasti. Vaikka yhteiskirjoittaminen saattaa tuntua haastavalta, se voi olla erittäin palkitsevaa, jos tiimin jäsenet ovat motivoituneita ja sitoutuneita projektiin.

Bonus vinkki. Älkää missään nimessä muuttako artikkelin kirjoittajakokonpanoa kesken lehden prosessin. Olin yhdessä projektissa, jossa referee-kierroksen jälkeen (syystä ja hyvässä yhteisymmärryksessä) kirjoittajaporukka pieneni. Tästä syntyi sellainen paperisota lehden kanssa, ettei kyllä tule vastaavaa mieleen. Sinänsä lehden kannalta tämä oli hyvin ymmärrettävää ja tietysti myös pois jääneiden kannalta hyvä, että asiat selvitetään tarkasti. Mutta voi sitä lisätyön määrää.

Entä jos intoa yhteisprojekteihin olisi, mutta aikaa ei?

Toivottavasti olet nyt hieman paremmin kartalla sen suhteen, mitä aloittelevan tutkijan kannattaa ottaa yhteiskirjoittamisessa huomioon. Jos kirjoitat vaikka monografiaväikkäriä eikä sinulla siksi ole mahdollisuutta yhteisprojekteihin juuri nyt, mutta yhteisöllisyys kiinnostaisi, hanki käsiisi Johanna Isosäävin ja Camilla Lindholmin Yhteisöllisen kirjoittamisen opas (Art House), jossa opastetaan akateemiseen kirjoittamiseen yhteisön tuen avulla.

Oletko sinä kokeillut yhteiskirjoittamista? Kerro kokemuksistasi kommenteissa.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä.

Kuinka opettelin kirjoittamaan joka päivä?

Akateeminen julkaiseminen ja tieteellisen artikkelin julkaisuprosessi

Mitä aloittelevan tutkijan pitää tietää vertaisarvioinnista?

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.