Mikä on huijarisyndrooma ja kuinka siitä pääsee eroon?

Kuvittele seuraava tilanne: Olet juuri aloittanut väitöskirjatutkijana tiedekunnassasi ja osallistut opintoseminaariin, jossa jokainen uusi väitöskirjatutkija esittelee tutkimussuunnitelmaansa. Toisten esityksiä ja kommentointia kuunnellessasi sinusta tuntuu siltä, että kaikki muut tietävät enemmän ja ovat pätevämpiä kuin sinä. Päällimmäinen tunteesi on, että olet vain ollut onnekas, etkä todellisuudessa ansainnut paikkaasi muiden väitöskirjatutkijoiden joukossa. Tämä, ystäväni, on huijarisyndrooma.

Tässä kirjoituksessa kerron sinulle huijarisyndroomasta ja siitä, miksi se on yleinen tutkijayhteisöissä. Jaan myös muutamia toimivaksi kokemiani keinoja huijarituntemusten lähestymiseen ja niiden kanssa pärjäämiseen.

Mikä on huijarisyndrooma?

Huijarisyndrooma on tunne, jossa epäilet omaa osaamistasi ja pelkäät paljastuvasi huijariksi. Saatat kokea, että olet teeskentelijä ja feikki, ja että jossain vaiheessa totuus paljastuu. Pian kaikki ihmiset ympärilläsi tajuavat, ettet olekaan niin päteviä kuin he ovat luulleet.

Monet meistä ovat poteneet huijarisyndroomaa jossain vaiheessa elämäämme. Huijarisyndrooma ei kuitenkaan ole sairaus tai häiriö, jonka voisi lääketieteellisesti diagnosoida. Siinä on kyse omista ajatuksista ja tunteista, jonkinlaisesta ajatusvinoumasta tai mielen ansasta, joka aiheuttaa epäuskoa omiin kykyihin.

Huijarisyndroomaa voisi hyvin luulla kilpailullisen ja suorituskeskeisen nykyajan tuotteeksi. Näin ei kuitenkaan ole. Huijarisyndroomaa koskevan tutkimuksen pioneerit Clance & Imes ovat kehittäneet huijarisyndrooman käsitteen jo 1970-luvulla julkaistussa artikkelissaan.

Yleistajuisesti huijarisyndroomasta on viime vuosien aikana kirjoittanut esimerkiksi Tiina Ekman kirjassaan Huijarisyndrooma — Miksi en usko itseeni? (vaikka olen oikeasti hyvä). Aiheesta ovat kirjoittaneet myös Sanni Lehtinen, Amanda Pasanen ja Silja Uusikangas teoksessa Huijareiden vallankumous — Huijarisyndrooman yhteiskunnallisilla juurilla, jossa tarkastelussa ovat erityisesti huijarisyndroomaan liittyvät yhteiskunnalliset rakenteet.

Huijarisyndrooman yhteydessä on käyty myös keskustelua siitä, onko ilmiötä ylipäänsä olemassa vai onko kyse vaan joukosta tunteita, jotka aiheuttavat ahdistusta. Minulla ei ole osaamista alkaa arvioimaan ilmiön olemassaoloa, mutta mielestäni tämä kriittisempi näkökulma on hyödyllinen tiedostaa.

Yliopisto työympäristönä ruokkii huijarisyndroomaa

Yliopisto työympäristönä on erityisen otollinen huijarisyndroomaan liitettyjen tunteiden esiintymiselle. Monet asiat siellä ruokkivat helposti omaa epävarmuutta. Jo väitöskirjatutkijat joutuvat usein kilpailemaan alusta asti väitöstutkimuksensa rahoituksesta ja palkallisista väitöskirjatutkijan paikoista. Ikävintä on, että kilpakumppaneina ovat omat vertaiset, mikä synnyttää kilpailuasetelmia sellaisten ihmisten välille, joilla olisi parhaat edellytykset toimia toistensa tukena usein uudessa ympäristössä.

Myös julkaisemiseen liittyvät paineet tulevat usein tutuiksi jo tutkijan uran alkumetreillä.

Tutkijan työhön kuuluu olennaisena osana oman työn kriittinen tarkastelu ja myös muilta saatu kriittinen palaute. Siihen tottuu, mutta se ottaa aikansa. Ensimmäinen artikkelikäsikirjoituksesta saatu vertaisarviointi saattaa vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti kirjoittajan osaamisen kokemukseen ja luottamukseen omaan työhön. Tällaiset kokemukset ruokkivat huijarituntemuksia.

Luitko jo tämä. Mitä aloittelevan tutkijan pitää tietää vertaisarvioinnista?

Tilannetta ei myöskään helpota se, että yliopiston kaltainen yhteisö on täynnä oman alansa huippuosaajia. Siinä rinnalla tuntee itsensä helposti pieneksi.

Haitallisia seurauksia

Uskoipa huijarisyndrooman olemassaoloon tai ei siihen liittyvät tunteet kuten epävarmuus ja osaamattomuus ovat kokemuksena todellisia. Jos käsitys omasta osaamisesta perustuu tällaisille ajatuksille, voi se aiheuttaa haitallisia seurauksia.

Huijarisyndrooma liittyy usein suorittamiseen, itsekriittisyyteen ja perfektionismiin. Huijari saattaakin kokea saavutustensa olevan ainoastaan jatkuvien ponnistelujen tulosta, mikä pitää suorittamisen kierrettä yllä.

Pahimmillaan huijarisyndroomaan liittyvä suorittaminen voi johtaa jopa työuupumukseen. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin keväällä 2023 väitöskirjatutkijasta, joka uskoi ajautuneensa uupumukseen nimenomaan huijarisyndrooman vuoksi.

Toisaalta huijarisyndrooma voi myös rajoittaa elämää ja johtaa sivuun jäämiseen. Jos luottamus omaan osaamiseen on vähäinen, saattaa päätyä jättämään esimerkiksi uraan liittyviä tilaisuuksia väliin.

Miten toimia huijarisyndrooman kanssa?

Seuraavaksi muutama vinkki huijarikokemusten lähestymiseen ja niiden kanssa pärjäämiseen.

Hyväksy epävarmuus

Hyväksy, että tuntemasi epävarmuus on normaalia. Useimmat ihmiset tuntevat joskus samoin. Omaan osaamiseen liittyvät epäilykset tai epävarmuus omasta pätevyydestä eivät tee sinusta huijaria vaan ihmisen.

Kaikki tekevät virheitä ja kukaan ei tiedä kaikkea. Suhtaudu siis itseesi myötätuntoisesti.

Tutkimustyössä joudut varmasti tilanteisiin, joissa osaamisesi ei riitä. Sinulta saatetaan esimerkiksi kysyä asiasta, johon et osaa vastata. Se on ihan ok sanoa ääneen.

Arvioi osaamistasi objektiivisesti

Älä vähättele omaa osaamistasi vaan pyri arvioimaan sitä objektiivisesti. Pysähdy hetkeksi ja mieti, mitä olet saavuttanut tähän mennessä. On todennäköistä, että sinulla on paljon taitoja ja saavutuksia, jotka tukevat itseluottamustasi.

Itselleni kävi kerran niin, että luin toisen ihmisen minusta cv:ni pohjalta kirjoitamaan esittelytekstin. Esittelyä lukiessa mietin, että kuka tuo tekstissä kuvattu ihminen on. Kylläpä hän on jo tehnyt vaikka mitä hienoja juttuja. Omat saavutukset ja ansiot saattavat usein tuntua itsestään selviltä ja arkisilta, minkä vuoksi ne on helppo ohittaa. Jo tästäkin syystä kannattaa pysähtyä omien saavutusten äärelle ja juhlistaa niitä.

Voit myös haastaa negatiiviset ajatuksesi. Onko todella niin, että olet niin osaamaton kuin ajattelet? Millä perusteella?

Älä vähättele saamiasi tunnustuksia tai kehuja

Onko sinulla taipumusta olla turhan vaatimaton ja vähätellä saavutuksiasi?

Opettele vastaanottamaan positiivista palautetta. Älä myöskään kyseenalaista palautteenantajan motiiveja.

Tallenna saamasi myönteinen palaute

Kerää saamaasi positiivista palautetta itsellesi talteen. Kirjaa ylös kaikki muistamasi onnistumiset ja kivat palautteet. Myös pienet asiat lasketaan.

Kun tunnet, ettet osaa mitään, lue kaikki ylös kirjoittamasi asiat ja tulet huomaamaan, että itse asiassa osaat vaikka mitä.

Älä jää yksin

Huijarituntemuksia kokeva ei usein uskalla puhua tuntemuksistaan, koska pelkää jatkuvasti paljastuvansa.

Tuntemusten jakamisesta on kuitenkin usein hyötyä. Etsi tukea ja jaa huijarituntemuksesi ystävien, perheenjäsenten tai kollegoiden kanssa. Usein huomaat, että et ole yksin. Muutkin ovat tunteneet samoin ja voivat tarjota arvokkaita neuvoja ja tukea.

Tuntemusten jakaminen ja sitä kautta myös niiden normalisointi auttavat sinua ymmärtämään, ettet ole yksin ajatustesi kanssa. Lisäksi ne voivat rohkaista muita omien tuntemustensa käsittelyyn.

Aseta realistisia tavoitteita

Epärealististen tavoitteiden asettaminen ja – yllätys, yllätys – niiden saavuttamatta jättäminen saattavat ruokkia huijarikokemuksia. Niiden avulla ikään kuin todistat itsellesi, että eihän sinusta tähänkään ollut.

Vältä myös perfektionismia. Hyväksy, että kukaan ei ole täydellinen, ja virheet ovat osa oppimisprosessia. Tavoittele jatkuvaa pientä edistystä ja kehitystä sen sijaan, että pyrkisit täydellisyyteen.

Toimi epävarmuudesta huolimatta

Älä anna pelon ja epävarmuuden lamaannuttaa itseäsi. Tee suunnitelmia ja ota pieniä askelia eteenpäin kohti tavoitteitasi. Toiminta auttaa usein hälventämään epävarmuutta.

Keskity kehittymiseen, älä vertailuun

Vertailu muihin voi vahvistaa epävarmuuden tunnetta. Vertailun sijaan keskity omaan kehitykseesi ja siihen, miten voit oppia joka päivä.

Muista, että epävarmuus on osa prosessia

Tutkimus ja oppiminen ovat jatkuvaa kehitystä. Et ole koskaan valmis.

Myös väitöskirjan kirjoittaminen on mitä suurimmissa määrin oppimisprosessi. Epävarmuus ja virheet ovat luonnollinen osa tätä prosessia. Älä pelkää niitä, vaan näe ne mahdollisuuksina kasvaa ja kehittyä tutkijana.

Saatat ehkä ajatella, että sitten kun olet tutkimuksessa pidemmällä tai väitellyt tohtoriksi, olet valmis ja varma. Valitettavasti näin tuskin käy.

Oman kokemukseni mukaan tohtoriksi valmistuminen toi kyllä tavallaan ammatillista varmuutta. Mutta mieli on kuitenkin taitava. Se osaa kääntää saavutuksen myös toisin päin. “Nyt kun olet jo tohtori, pitäisi sinun tietää.”

Epävarmuuden kokemuksista ei pääse täysin eroon

Huijarisyndrooma voi olla vaikea elinkumppani, mutta kun tunnistat mistä on kyse, se ei ole este menestyksellesi tutkijana.

Epävarmuuden kokemuksista ei pääse koskaan kokonaan eroon. Niiden kanssa pitää oppia elämään ja tarkastelemaan omaa ajattelua myös tässä suhteessa kriittisesti. Onneksi siinä me tutkijat olemme ammattilaisia. Tietenkään aina omat keinot eivät riitä. Jos huijarikokemukset hallitsevat elämääsi tilanteen selvittelyyn tarvitaan ammattiapua.

Huijarituntemusten kanssa pärjäämisessä auttaa se, että hyväksyt tunteesi, puhut niistä muiden kanssa, ja ennen kaikkea, muistat, että olet saavuttanut paikkasi ansaitusti. Luottamus omiin kykyihin vahvistuu parhaiten myönteisten kokemusten kautta.

Millaisia ajatuksia sinulla on huijarisyndroomasta? Kerro kommenteissa.

Kirjoituksessa on hyödynnetty lähteenä teosta Tiina Ekman: Huijarisyndrooma — Miksi en usko itseeni? (vaikka olen oikeasti hyvä).

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.