Kuinka opettelin kirjoittamaan joka päivä?

Onko sinusta vaikeaa luoda tai ylläpitää säännöllistä kirjoitusrutiinia? Ajatteletko kirjoittamiseen ryhtymistä usein, mutta aloitat harvoin ja koet siitä syyllisyyttä? Osaatko kuvitella, että arki sujuisi ilman stressiä kirjoittamisesta ja siihen liittyvistä määräajoista? Saanko arvata? Vastauksesi kahteen ensimmäiseen kysymykseen on myönteinen ja viimeiseen kielteinen. Jos näin on, tämä kirjoitus on juuri sinulle, sillä siinä kerron, kuinka opettelin kirjoittamaan joka päivä omalla väitöskirjamatkallani. Kirjoituksen luettuasi myös sinulla on työkalut, joiden avulla voit alkaa muodostaa tai vahvistaa omaa kirjoitusrutiiniasi.

Luitko jo tämän. Miksi myös sinun kannattaa opetella kirjoittamaan joka päivä?

Mikä on kirjoittamista?

Säännöllinen kirjoittaminen on tutkijan työssä tärkeää. Aina toisinaan törmään keskusteluun siitä, mikä on kirjoittamista. Mikä lasketaan, jotta voi sanoa kirjoittaneensa? Jonkun mielestä vain autenttinen tekstin tuottaminen. Toinen puolestaan laskee kaiken, myös lukiessa vihkoon tehdyt muistiinpanot. Itse lasken kirjoittamiseksi kaiken tekstin (myös muistiinpanojen) työstämisen kirjoittamalla, mutta en muistiinpanojen tekemistä lukemisen yhteydessä. Sinänsä sillä, mikä tekeminen lasketaan mihinkin kategoriaan (kirjoittaminen, lukeminen, muistiinpanojen tekeminen jne.) ei ole minusta mitään merkitystä. Kaikki vaiheet ovat tärkeitä ja yleensä myös ainakin osin lomittaisia tutkimuksen tekemisessä.

Mutta. Koska luet tätä tekstiä todennäköisesti siksi, että toivot oppivasi tuottamaan tekstiä johdonmukaisemmin, olisin kirjoittamisen määrittelyn suhteen tässä yhteydessä tiukempi. Koska monella kompastuskivi on todennäköisesti loputtomasta lukemisesta irrottautuminen, määrittelisin kirjottamisen vain sellaiseksi toiminnaksi, jossa pääpaino on tekstin tuottamisessa.

Kirjoittaminen on taito, joka pitää opetella

Kirjoittamiseen suhtaudutaan välillä ikään kuin se olisi ominaisuus, joka kaikilla kirjoitustaidon oppineilla on hallussa. “Sen kun kirjoitat vaan.” Toki jokainen kirjoitustaidon omaava saa tarvittaessa jonkinlaista tekstiä aikaan. Säännöllinen kirjoittaminen johdonmukaisesti päivästä toiseen huvitti tai ei, on kuitenkin taito, joka pitää opetella. Sen eteen pitää tehdä töitä. Akateemisessa maailmassa tieteelliseen kirjoittamiseen liittyvät konventiot tuovat kirjoittamiseen vielä oman lisänsä. Jos olet väitöskirjatutkija, tohtorikoulutuksen yksi tehtävä on opettaa sinulle tämä taito.

Akateeminen kirjoittaminen ei ole helppoa. Jos kirjoittamaan ryhtyminen säännöllisesti siis tuntuu sinusta vaikealta, älä huoli. Se on ihan tavallista. Suurin osa meistä tutkijoista on ollut samassa tilanteessa joskus. Säännöllinen kirjoittaminen oli väitöskirjaa tehdessä vaikeaa myös minulle. Omassa oppimisprosessissani keskeinen tekijä oli professori Paul J. Silvian teos How to write a lot: A practical guide to productive academic writing. Jos et ole vielä lukenut kirjaa ja haluat kehittää kirjoittamisrutiiniasi tai luoda sellaisen, suosittelen sitä lämpimästi sinullekin. Kirjassa lähestytään akateemista kirjoittamista todella käytännönläheisesti ja mennään suoraan asiaan. Siitä saat vinkkejä myös tutkimusartikkelin tai tieteellisen monografian kirjoittamiseen.

En ole käyttänyt Silvian kirjaa lähteenä tätä kirjoittaessani, mutta nyt tekstiä editoidessani olen silmäillyt kirjaa läpi etsien hyviä lisävinkkejä, joita voisin teille jakaa. Huomaan omaksuneeni kirjan ajattelun aika tehokkaasti, sillä monet tähän kirjoittamani ajatukset ovat aivan tiedostamattani kuin suoraan kirjan sivuilta poimittuja. Näinkin saattaa joskus käydä.

Koska säännöllisen kirjoittamisen opettelu kannattaa aloittaa?

Säännöllisen kirjoitusrutiinin opettelun voi aloittaa koska tahansa. Mielellään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Ainoa edellytys on jokin, mielellään vain yksi, kirjoitusprojekti, jota edistää. Kohdallasi tämä lienee väitöskirjaan liittyvä artikkeli, väikkärin yhteenveto tai monografian käsikirjoitus.

Sinulla pitää olla myös jokin idea siitä, mitä alat kirjoittaa: muistiinpanoja työstettäväksi, artikkelirunko tai ajatus, joka sinun pitäisi kirjoittaa auki. Jos et tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä, aloita sen selvittämisellä. Jos taas kirjoittaminen tuntuu aivan mahdottomalta, voit koittaa lähtisikö homma purkautumaan vaikka vapaakirjoittamisen avulla.

Luitko jo tämän. Kannattaako väitöskirjaprosessi ja sen vaiheet suunnitella?

Kirjoittaminen on vaikeaa. Meillä ihmisillä on taito vältellä vaikeita asioita ja keksiä kaikenlaista sijaistekemistä tai syitä sille, miksi ei juuri nyt. Muistat ehkä kohdallani case kymmensormijärjestelmän? Siksi uuden, vielä vaikealta tuntuvan asian opettelussa on tärkeää tehdä päätös ja sitoutua siihen. Tällöin päivittäinen arpominen sen suhteen pitäisikö vai ei jää pois ja ryhdyt hommiin paljon todennäköisemmin. Sen sijaan, että toteaisit odottavasi hetkeä, jolloin sinulla on enemmän aikaa tai parempi työpöytä, avaat koneen ja alat kirjottaa.

Luo kirjoittamisrutiini ja tee kirjoittamisesta tapa

Säännöllisessä kirjoittamisessa keskeistä on luoda kirjoittamisesta rutiini ja pitää siitä kiinni. Puhun tässä nyt päivittäisen rutiinin opettelusta, mutta tarkoitus on, että sovellat tätä oman tilanteesi mukaan. Jos teet väitöskirjaa sivutoimisesti, ehkä sinulle sopii paremmin muutama kerta viikossa tai ehkä lyhyempi aika päivittäin.

Ensimmäinen askel säännöllisen kirjoittamisen opettelussa on valita kirjoittamiselle sopiva paikka ja aika. Missä keskittymistä vaativa tekeminen on sinulle helpointa? Yliopistolla, kirjastossa, kotona, työpaikalla, kahvilassa vai jossain ihan muualla? Entä mikä kellonaika toimii sinulle parhaiten? Oletko parhaimmillasi aamulla vai vuorokauden viimeisinä tunteina tai ehkä aamupäivällä ennen lounasta?

Kun valitset kirjoittamiselle sopivaa aikaa ja paikkaa, yritä valita sellainen, joka voisi olla päivittäin sama. Jos olet epävarma, valitse parhaalta tuntuva vaihtoehto ja pysy siinä. Tarkoitus ei ole lukita valintoja loppuelämäksi, mutta päivittäinen tekemisesi helpottuu, kun aika ja paikka pysyvät samana. Valitse siis itsellesi toimivat vaihtoehdot ja sitoudu niihin. Itse kirjoitin kotona joka aamu kello 9.

Kun olet päättänyt kirjoittamiselle sopivan ajan ja paikan, tee niistä heti toistuva merkintä kalenteriisi. Päätä, että tästä lähtien olet valitsemanasi aikana kirjoittamassa valitsemassasi paikassa. Satoi tai paistoi. Kiinnosti tai ei.

Silvia ehdottaa kirjassaan, että suhtautuisit kirjoittamiseen kuin opettamaasi kurssiin. Jos kalenterissa on luennointia joka päivä kello 10–12, olet todennäköisesti luennoimassa tuona aikana, vaikka ei oikein huvittaisi. Kynnys olla ilmestymättä paikalle on korkealla eikä samaan kohtaan sovita muita menoja kuin aivan poikkeustapauksissa.

Älä jätä kirjoittamista välistä

Joskus tietysti saattaa käydä niin, että kirjoitusaikasi kohdalle tulee tutkimusryhmän palaveri tai jotain muuta, minkä ajankohtaan et voi vaikuttaa. Kuinka silloin tulee toimia?

Tärkeintä on, että et jätä kirjoittamista välistä. Voit ennakoida ja siirtää kirjoittamisaikaasi kyseisenä päivänä kokonaisuudessaan kertaluonteisesti muuhun kellonaikaan. Jos meno osuu vain osin päällekkäin kirjoittamisaikasi kanssa, voit myös noudattaa normaalia aikaasi sen minkä pystyt ja jatka mahdollisuuksien mukaan ajan loppuun myöhemmin samana päivänä.

Jos kirjoitusaikasi on esimerkiksi kaksi tuntia ja ehdit ennen menoasi tehdä puolituntia, tee se ja kirjoita loput 1,5 tuntia myöhemmin. Jos jäljelle jäänyt 1,5 tuntia ei mahdu työpäivään myöhemmin, älä huoli, olet kuitenkin saanut tehtyä puolituntia myös sinä päivänä.

Aloita pienestä

Kun olet valinnut, koska ja missä kirjoitat, päätä seuraavaksi, mikä on kirjoitustavoitteesi. Itse käytin alussa aikatavoitetta ja suosittelen sitä sinullekin erityisesti, jos kirjoittaminen tuntuu vaikealle. Jos tekstiä jo syntyy, voit toki valita sana- tai sivumääräänkin perustuvan tavoitteen tai päättää kirjoittaa tietyn kohdan työn alla olevasta käsikirjoituksesta. Tykkään itse aikatavoitteesta siinäkin mielessä, että välillä on vaikea arvioida ennalta sitä, kuinka kauan jonkin tietyn asian kirjoittamiseen menee.

Kun olet päättänyt tavoitteesi, sitoudu istumaan tietokoneella niin kauan, että olen sen saavuttanut. Jos päätät kirjoittaa tunnin, eikä vaan lähde, istut silti tunnin sen sijaan että ensimmäisen viisiminuuttisen jälkeen luovuttaisit.

Alussa on tärkeää, että aloitat pienestä. Älä edes kuvittele kirjoittavasi koko päivää. Valitse siis tarpeeksi lyhyt aika. Itse aloitin puolesta tunnista. Noin viikon jälkeen aloin ajastaa 20 minuutin pätkiä, joiden välissä pidin lyhyen muutaman minuutin hengähdystauon (en kellottanut taukoja). Aloitin kahdesta pätkästä ja lisäsin niitä vähitellen siten, että kirjoittamisaika taukoineen oli yhteensä lopulta 2–3 tuntia. Pidin puolivälissä yhden pidemmän tauon noin 10–15 minuuttia.

Kirjoittamiselle varattuna aikana keskityt kirjoittamiseen. Netissä surffailu, tiedon etsiminen, some ja sähköposti ovat kiellettyjä, mielellään myös tauoilla. Niiden aika on sitten kun kirjoitushetkesi on päättynyt. Jos mieleesi tulee jotain tarkastettavaa tai lisätiedon tarpeita, merkkaa ne tekstitiedostoon tai kirjoita erilliselle lapulle. Voit palata näihin myöhemmin.

Jos kirjotushetken jälkeen olosi on kaiken antanut, aika on liian pitkä. Parasta olisi, jos työ jäisi vähän kesken. Tällöin pääset heti seuraavana päivänä kiinni tekemiseen. Jotkut kirjoittajat kuulemma tietoisesti lopettavat työt aina jopa kesken lauseen, jotta huomenna olisi helppo jatkaa siitä.

Lyhyt kirjoitusaika voi tuntua vähältä ja merkityksettömältä. Kannattaako edes aloittaa? Muista, että vähän kirjoittamista on kuitenkin kirjoittamista. Jos kirjoitat kuukauden ajan päivittäin puolisen tuntia, se on kuukaudessa yli 10 tuntia enemmän kuin olisit kirjoittanut siinä tapauksessa, ettet olisi aloittanut ollenkaan. Lisäksi kasassa on todennäköisesti moninkertainen aika vähemmän välttelyä ja huonoa omatuntoa siitä, ettei kirjoita.

Puolen tunnin päivävauhtia ei väitöskirjaa tietenkään kirjoiteta. Ei ainakaan nykyisten tutkintovaatimusten puitteissa. Jostakin täytyy kuitenkin aloittaa.

Kuinka ylläpitää kirjoitusrutiinia?

Rutiinit saattavat tuntua välillä tylsiltä ja puuduttavilta. Kirjoitusrutiinin ylläpitämiseksi keskeistä on edistyksen näkeminen. Se, että näkee oman käsikirjoituksen muotoutuvan ja samalla omien taitojen kehittyvän, ylläpitää intoa tehdä.

Alkuun kirjoittaminen voi tuntua hyvin vaikealta. Siksi on tärkeää, että oman lähtötilanteesi mukaan pidät kirjoitusajan aluksi tarpeeksi lyhyenä, vaikka se tuntuisi kuinka typerältä tahansa. Ajan myötä kirjoittaminen helpottuu ja aikaa voi pidentää.

Älä yritä kasvattaa kirjoitusaikaasi liian pitkäksi silloinkaan, kun rutiini alkaa löytyä. En edelleenkään yleensä kirjoita kuin puolet työpäivästä. Tähän mennessä olen oppinut, ettei se maksa vaivaa. Jos kirjoitat aamupäivällä, tee iltapäivällä jotain muuta. Lue vaikka silloin. Tutkimuksen tekeminen on muutakin kuin kirjoittamista.

Alussa vaaditaan enemmän tahdonvoimaa, jotta takapuoli pysyy penkissä. Pidä päätöksestäsi kiinni, mutta ole myös realisti. Aina ei voi onnistua. En minäkään heti onnistunut. Kerran jos toisenkin havahduin sähköpostista tai internetin syövereistä. Älä siis lannistu ja lopeta kesken. Jos tänään meni huonosti, huomenna on uusi päivää.

Toinen tärkeä asia onkin takaisin palaamisen taito. Käsite saattaa olla tietokirjailija Kaisa Jaakkolan keksimä. Ainakin hän sitä paljon käyttää, tosin eri asiayhteydessä. Kyse on siis siitä, että kun omasta rutiinista tulee poikettua syystä tai toisesta, palataan sen pariin aina uudelleen.

Lisäksi yritä olla suhtautumatta kirjoittamiseen liian vakavasti. Älä yrittämällä yritä kuulostaa jotenkin tieteelliseltä, se tulee kyllä tekstiin editointien myötä itsestäänkin. Kirjoita jotain omalla tavallasi. Puutteellinen teksti on parempi kuin ei tekstiä lainkaan. Aina voi muokata. Ensimmäistä versiota ei tarvitse julkaista. Toisaalta nyt itsestä tyhmältäkin tuntuva tekele saattaa olla seuraavana päivänä yllättävän ok. Kone auki ja naputtamaan.

Toiset hyötyvät ryhmäpaineesta. Jos sinulla on kasassa sopiva väikkäritutkijaporukka tai muuten tiedossa muita kirjoittajia, ehdota heille yhteistä kirjoitustapaamista esimerkiksi verkossa. Tapaamisen aikana kaikki työstävät omia tekstejään. Jakakaa aluksi tavoitteenne ja lopuksi edistymisenne niin saatte lisää tehostusta työhön. Harva kehtaa puuhailla omiaan, jos lopuksi on kerrottava, mitä on saanut aikaan.

Kirjoitusrutiininmetsästäjän muistilista

• Päätä, mitä kirjoitat.
• Päätä, koska ja missä kirjoitat.
• Aloita pienestä ja lisää aikaa vähitellen.
• Muista tauot.
• Keskity kirjoittamiseen. Sähköposti, some ja selain kiinni.
• Ylläpidä edistystä ja palaa aina takaisin.
• Muista, että kirjoittaminen ei ole niin vakavaa.

Rutiinin opettelu vie aikaa, mutta palkitsee myöhemmin

Nyt tiedät, kuinka opettelin kirjoittamaan joka päivä. Vaikka säännöllinen kirjoittaminen saattaa tuntua sinusta edelleen hieman kaukaiselta, kyse ei ole lopulta kuitenkaan sen ihmeellisemmästä asiasta kuin uuden rutiinin luomisesta. Se vaatii alussa paneutumista ja opettelua, mutta ajan kanssa tulee yhä enemmän luonnostaan. Kirjoitusrutiinin opetteluun ei ole oikoteitä. Jokaisen on käytävä läpi samankaltainen prosessi. Opettelu alkaa yhdestä askeleesta – ottaisiko sen jo tänään?

Millaisia kokemuksia sinulla on säännöllisestä kirjoittamisesta? Onko sinulla muita vinkkejä kirjoittamisen aloittamiseksi? Jaa niitä kommenteissa.

Ollaanko jo tuttuja somessa? Jos ei, tervetuloa seuraamaan blogia Instagramissa.

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.