Kuinka tohtoriksi tullaan?

Tässä kirjoituksessa kerron, kuinka tohtoriksi tullaan, ja mitä edellytetään, jotta pääsee yliopistoon suorittamaan tohtorintutkintoa. Kirjoituksesta selviää myös, millaisista ominaisuuksista on väitöskirjatyössä hyötyä ja miksi omat motiivit tutkimuksen tekemiseen on hyvä selvittää itselleen jo alkuvaiheessa.

Tohtorintutkintoa varten tarvitset paikan tohtoriohjelmassa

Väitöskirjan tekeminen on osa tohtorintutkinnon suorittamista. Jos haluat kirjoittaa väitöskirjan ja väitellä tohtoriksi, tarvitset siis tohtorintutkinnon suorittamisoikeuden eli niin sanotun jatko-opinto-oikeuden yliopistosta. Kuka sitten voi hakea tohtoriohjelmaan? Tohtoriopintoihin suomalaiseen ylipistoon voi hakea, jos on suorittanut joko soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon. Lisäksi yliopistot edellyttävät usein, että hakukelpoisuuden pohjana olevan tutkinnon opinnäytteestä eli pro gradu -tutkielmasta tai vastaavasta opinnäytetyöstä on saanut vähintään hyvän (3) arvosanan.

Hakukelposuuteen saattaa liittyä myös muita kriteereitä kuten kielitaitovaatimuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa suomen, ruotsin tai englannin kielen riittävää hallintaa hakukohteesta riippuen. Hakukelpoisuutta koskevat tarkemmat vaatimukset vaihtelevat hieman yliopistoittain ja tohtoriohjelmittain. Tarkempia tietoja kannattaa siis etsiä suoraan yliopiston tohtorinkoulutuksen verkkosivulta. Myös hakuajat vaihtelevat. Usein tohtoriohjelmiin otetaan uusia opiskelijoita kaksi kertaa vuodessa keväällä ja syksyllä, mutta joissakin ohjelmissa haku saattaa olla auki ympäri vuoden.

Onko minusta väitöskirjan tekijäksi?

Muodollista hakukelpoisuutta enemmän monia väitöskirjan kirjoittamista puntaroivia saattaa mietityttää omaan itseen ja personnallisuuteen liittyvät asiat. Onko minusta? Osaanko? Olenko tarpeeksi hyvä? Kyllä. Kyllä. Ja kyllä.

Väitöskirjatutkijat kuten jo väitelleetkin tohtorit ovat ihan tavallisia ihmisiä erilaisine persoonallisuuksineen ja taitoineen. Sinun ei tarvitse olla huippuälykäs, lukenut tai akateemisesta suvusta, jotta voisit tehdä väitöskirjan. Mutta. On kutenkin hyvä tiedostaa, että tutkimuksen tekeminen on pääosin lukemista, kirjoittamista, ajattelua ja usein myös jo kertaalleen ajatellun uudelleen ajattelua. Jos vietät työpäiväsi mieluummin konkreettisen tekemisen parissa eikä lukeminen ja kirjoittaminen kuulosta kovin houkuttelevalta, ei tutkimustyö välttämättä ole oma juttu. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö käytännönläheisemmin suuntautunut voisi tehdä tutkimusta ja tulla tohtoriksi. Se saattaa kuitenkin vaatia vähän enemmän ponnisteluja ja itselle sopivan tekemisen tavan hakemista.

Toki tutkimustakin on monenlaista. Siinä missä esimerkiksi itse todella vietän – ja myös väikkäröidessä vietin – päivät pääosin tekstien parissa lukien ja kirjoittaen, voi jonkun toisen tutkijan työpäiviin kuulua vaikkapa laboratoriotyöskentelyä, haastatteluja tai tutkimuskohteen havainnointia kentällä.

Millaisista ominaisuuksista on väitöskirjatutkijalle hyötyä?

Tutkijoina on monenlaisia ihmisiä. Tietyistä ominaisuuksista on kuitenkin tutkimustyössä hyötyä. Väitöskirjatutkimuksen tekeminen vaatii ainakin itseohjautuvuutta, pitkäjänteisyyttä, järjestelmällisyyttä sekä epävarmuuden sietokykyä. Jollet välttämättä luonnehtisi itseäsi ensisijaisesti juuri noilla määreillä, ei se tarkoita sitä, etteikö sinusta olisi väitöskirjantekijäksi. Tällöin joudut kuitenkin jossain määrin näitä taitoja opettelemaan. Tai siten ainakin teet elämästäsi huomattavasti helpompaa. Onneksi kyse on kuitenkin taidoista, jotka ovat opeteltavissa. Jälleen mikään superihminen ei tarvitse olla. Keskeistä on löytää omat työtavat ja toimia niiden mukaan.

Keskeisin edellytys väitöskirjan tekemiselle

Väitöskirjaprojektin aloittamista pohtiessa mielestäni tärkein tekijä on oma kiinnostus ja valmius sitoutua projektiin vuosiksi eteenpäin. Jossain vaiheessa tie käy kaikilla enemmän tai vähemmän kuoppaiseksi ja oman tekemisen mielekkyyttä alkaa kyseenalaistaa. Aikataulun pettäminenkin taitaa olla enemmn sääntö kuin poikkeus.

Ei ole kuitenkaan missään nimessä tarpeen, että kiinnostus omaa aihetta kohtaan olisi äärimmäistä. Elämässä voi ja pitääkin olla myös muuta sisältöä ja mielenkiinnon kohteita. Tutkijoihin tunnutaan kuitenkin yhä liitettävän sellainen melko stereotyyppinen kuva, että heidän koko elämänsä pyörii tutkimusaiheen ympärillä. Toki työlleen hyvin omistautuneitakin tutkijoita on, mutta on myös heitä, jotka suhtautuvat tutkimukseen enemmän työnä – yhtenä elämän osa-alueena muiden joukossa. Oma tapa tehdä ja asennoitua löytyy matkan varrella. Kuitenkin jo väitöskirjaprojektin alkuvaiheessa on hyvä tietää, kiinnostus myös muihin asioihin ei missään nimessä tarkoita sitä, ettetkä sinäkin voisi kirjoittaa väitöskirjaa.

Eri asia sitten on se, kuinka helppo tutkimuksesta on päivän päätteeksi irtautua. Muun tietotyön tapaan myös tutkimus on luonteeltaan sellaista, ettei asioita ole aina aivan helppo vain työpäivän loppuessa sulkea mielestä. Mutta tästä joskus myöhemmin lisää.

Miksi haluan tulla tohtoriksi?

Yksi keskeinen asia, jota kannattaa pohtia ennen väitöskirjaprojektin aloittamista, on omat motiivit väitöskirjan tekemiseen. Miksi haluan ryhtyä tähän? Kiinnostaako aihe, houkuttaako akateeminen ura vai kaipaatko projektia eläkepäiville? Haluatko kehittää osaamistasi tai opettaa yliopistossa? Vai houkuttaako status ja titteli?

Varmaa on, että matkalla tulee olemaan ylä- ja alamäkiä samalla tavalla, kun kaikessa muussakin. Jonain päivinä tutkimuksen tekeminen on maailman paras asia (se on!) ja toisinaan taas tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa. Vastoinkäymisiä tulee aina. Oma tekeminen saattaa joskus tuntua turhalta ja merkityksettömältä. Toisinaan työ etenee hitaasti ja usko itseen ja omaan tekemiseen on koetuksella. Silloin on erityisen tärkeää, että omat motiivit ovat tiedossa, jotta jaksaa jatkaa.

Kiinnostaako väitöskirjan kirjoittaminen sinua? Tuntuuko prosessin alkuun saamisessa jokin erityisen vaikealta? Jatketaan keskustelua kommenteissa.

Jos kirjoitus oli sinusta hyödyllinen, jaathan sen eteenpäin somessa.